Katri Brower pääsi kokeilemaan köydenpunontaa Mikko Snellmanin opastuksella.
Lauantaina järjestetty Ruukkipäivä toi Mathildedaliin väkeä kauempaakin. Oululaiset Katri ja Jaden Brower löysivät itsensä jo aamupäivällä punomassa köyttä Mikko Snellmanin opastuksella.
– Tosi hauskaa ja mielenkiintoista! Ystävämme asuu Kaarinassa, vietämme tällaista “tyttöjen viikonloppua”. Siskoni oli listannut paikkoja, missä voisi käydä tällä reissulla, ja Mathildedal oli yksi. Hienoa, että täällä sattui olemaan tällaistakin ohjelmaa, tuumasi Katri Brower.
Kaarinalainen ystävä Liisa Metsälä pohti, että he saattavat paluumatkalla koukata vielä Muurlankin kautta.
– Perinteiset työtavat kiinnostavat kyllä. Teijon kansallispuistossa teemme jonkun pienen lenkin vielä tänään, hän kertoi päivän jatko-ohjelmasta.
Katri ja Jaden Browerin juutista valmistama köysi päätyi lopulta heidän mukaansa viiden euron hintaan.
Köydenpunonnan opastaja Mikko Snellman on harvinaisen ammatin harjoittaja.
– Uskon, että minun lisäkseni Suomesta löytyy vain yksi ammattimainen köydenpunoja. Vaikka “hamppuspinneriksi” minä itseäni kutsun.
– Isän kautta se lähti, kun veneilimme. Siinähän köysiä tarvitaan. Teen köysiä pääasiassa toisille käsityöläisille. Niistä on pulaakin käsityöläisten keskuudessa.
Henri Kuro ja Katja Hietanen tulivat Mathildedaliin Espoosta asuntoautolla.
– Yksi yö oltiin jo tuossa satamassa parkissa, ja ollaan vielä toinenkin. Olemme tykänneet käydä täällä, aina on jotain tekemistä ja ostamista. Olen ehtinyt ostaa jo kaalikääryleitä ja mustikkapiirakkaa, kertoi Henri Kuro.
Vieressä Paula Vanne kehräsi värttinällä koirankarvasta lankaa.
– Karvat ovat siskoni koiralta. Se on rodultaan berninpaimenkoira. Sen karva soveltuu hyvin kehräämiseen, kuten myös newfoundlandinkoiran karva.
Henri Kuro katseli, miten Marja Launis kehräsi pellavaa rukilla. Vasemmalla värttinällä kehräystä esitteli Paula Vanne.
