Tervepä terve. Toimituksen koillismittarin viikkosykkeet mitataan tässä seuraavaksi.
***
Ei syksy saa ihmistä kuntoilemaan raskaamman kautta, mutta huono lähimuisti saa.
Selitän. Koilliskulmassa pidetään polkupyöräilystä. Lauantaina mankeli vei Kaarinaan Lemun kartanon pihaan. Menomatkalla tuli vastaan kyltti, jossa kerrottiin alueen retkeilypoluista. Kyltin kartan mukaan yksi poluista veisi kotia kohti, ja muistaakseni siinä luki, että poluilla voi pyöräillä.
Ensin kuitenkin kartanolle. Sitten kohti kotia, ja tässä tullaan muistiin, joka kehotti lähtemään vasemmalle. Vaan kohtapa oli vastassa tien pää mutta ei polun alkua. Oli kaivettava puhelin repusta ja luntattava karttaa. Ahaa, kartanolta olisi pitänyt lähteä oikealle ja poiketa sitten vasemmalle ja sivutieltä polulle. Muutama kilometri tulosuuntaan. Lopulta löytyi tienhaara, sitten polun pää, ja luontoon reitti on merkitty hyvin.
Muistikuva pyöräilymahdollisuudesta oli sekin väljä; hetken tohti ajaa pitkin kalliota, sen jälkeen muuttui maasto sen verran metkaksi että ei kun ranskatar olalle kantoon ja jalan jatkamaan. Pyörä siis.
Sen verran lähellä kaupunkia oltiin, että muut liikkeellä olleet ovat tottuneet kaikenlaiseen. Se, että joku kantaa fillaria metsässä, ei herättänyt reaktioita.
Jossain kohtaa alkoi tuskastuttaa; kantaminen olisi saanut loppua, vissy ei.
Ruoka-asiat sentään muistin oikein; laavu makkaranpaistajineen oli lähellä polun loppua kuten pitikin.
Tätä kautta tulee lajivalikoimakin laajaksi; triathlonin määreet täyttyvät. Pyöräilyn perään tuli jonkinlainen marssi, ja kun viimeinen mäki oli takana, sai uida hiessä. Viimeinen peninkulma polkien kotiin oli kosmetiikkaa, jos oikein muistan.
***
Urheilusta ei enempää kuin että Rion kisat saatiin pakettiin ja raja-aidat kaatuvat. Urheilu ja kulttuuri lähenevät. Tarkoitan, että suomaismenestyksellä mitaten on se ja sama, katsooko Euroviisuja vai olympialaisia.
***
Heip.
aku.poutanen
@pernionseudunlehti.fi
