Skip to main content

Maatalous tarvitsee ensiapunsa

PsL-Aku Poutanen

Ruokakaupan kassalla on syytä varautua kaivamaan kukkaroa tulevaisuudessa entistä syvemmältä.    Elinkeinoministeri Mika Lintilä  (kesk) ehti viikonloppuna pelotella jopa  ruoan hinnan kaksinkertaistumisella.  Vaikka näin roimaa nousua ei todellisuudessa olisi näköpiirissä, hinnat kohoavat varmasti.

Tapahtumaketju on looginen: kun tuottajien kulut nousevat, on lopputuotteenkin hinnan noustava.  Vaikka tilojen arjessa ei olisi tapahtunut suuria muutoksia, heilauttavat maailman tapahtumat kustannuksia.  Jos nousu ei saa näkyä täysimääräisesti hintalapuissa, ovat kauppa- tai teollisuusporras seuraavat, joilta joustoa perätään.

Esimerkiksi viljan osalta luvut ovat lähtökohtaisesti hyvät: kotimainen tuotanto riittää omaan käyttöön ja jopa vientiin.  Sitten tulee iso jakolinja: Luonnonvarakeskuksen mukaan yli puolet viljasadosta tulee jääkaappiin juustona ja lihana eli menee rehuksi.  Saman viljatasetilaston mukaan vain seitsemäsosa sadosta päätyy suoraan viljatuotteina kuluttajille.  Kysynnän muuttuminen voi ajan kanssa heilauttaa numerot toisinkin päin.

Yhtä kaikki punaisen langan on oltava se, että kotimaista tuotantoa tarvitaan jatkossakin ja viime viikot ovat monen mielestä osoittaneet, että sen pitäisi olla entistä omavaraisempaa.

Jos se tarkoittaa esimerkiksi entistä pienempää riippuvuutta öljyn tai turpeen tapaisista uusiutumattomista energialähteistä tai tuontilannoitteista, yhtälö ei ole yksinkertainen eikä halpa ratkaistavaksi.

Ennen muuta pahalta näyttää se, että muutokset kaatuvat päälle yhden kevättalven aikana.

Selvää rahallista tukea on näillä näkymin tulossa: Maaseudun tulevaisuus kertoi eilen, että  maataloudelle on kaavailtu jopa 300 miljoonan euron tukipakettia.  Sitä tarvitaan varmasti akuuttiin tarpeeseen ja maksuvalmiuden ylläpitämiseen, mutta oma lukunsa on kysymys siitä, mihin suuntaan ja millä tuella esimerkiksi investointeja rahoitetaan ja mikä niiihin motivoi, jos tuottajahinnat eivät kohoa.

Paikallisesti asia on iso, eteläinen Salo on maan vilja-aittoja.  Tässä lehdessä äänessä on kaksi alan ammattilaista ja kevään mittaan muitakin.

Jaa artikkeli: