Matildedalin, kotoisasti Matildan, alue puhuttaa tämän tästä. Viime aikoina pinnassa ovat olleet maanomistajien keskinäiset nakkelut.
Iso osa Matildaa on myös myytävänä. Asiassa ei ole juuri uutta, isoja tai pienempiä palasia on ollut tarjolla tämän tästä.
Uutisia lukemalla voi tuntua siitä, että koko kylä on yhtä riitaa. Siinäkään asiassa ei ole uutta: jo paikallislehden vuosikertoja lukemalla selviää, että käräjillä on käyty Perniön länsirannikolta kyllä ennenkin.
Toisaalta jotain on tapahtunutkin, katsottiin kenen vain tekemisiä. Tonttikauppaa on tehty vilkkaasti, vanhalla ruukkialueella on korkea käyttöaste ja jalansijaa kylässä ovat saaneet uudet yrityksetkin.
Teijolta Matildaan ulottuvalle rantakaistalle on ladattu isoja odotuksia kauan. Meri-Teijo -yhtiö suunnitteli suuria jo yli kaksi vuosikymmentä sitten.
Kahden vuosikymmenen ajan aluetta on vaivannut sekin, että selvityksiä ja havainnekuvia on tehty, mutta toteutus on toinen asia. Teijon seutua sivuavan materiaalin määrä ei ole vallan vähäinen. Villeimmissä visioissa alueelle on sijoiteltu milloin kylpylähotellia, milloin jotain muuta massiivista.
Toisaalta palveluihin ei ole haluttu investoida väestöpohjan pienuuden takia, toisaalta on oltu sitä mieltä että ihmisiä ei paikalle tule kun tietty palvelu puuttuu.
Entä, jos odotukset ovat olleet turhankin suuria. Parhaillaan käynnissä oleva toimeliaisuus on selvästi luontevaa; pikkuhiljaa rahkeiden mukaan kehittynyttä ja kasvanutta.
Hyvä esimerkki on laskettelurinne: mäessä on toimintaa lähes ympäri vuoden, keskus työllistää muitakin yrittäjiä kuin rinteenpitäjät – ja tulevaisuudessa keskuksen tuntumaan aiotaan kaavoittaa yksityisesti myös tontteja. Kuvio ei ole alueella ollenkaan ainoa laatuaan.
Voisiko tältä pohjalta ajatella, että jos ja kun vielä myymättömät osat Matildaa menevät kaupaksi, niiden olisi parasta mennä kaupaksi tippa kerrallaan. Yhtä isoa sateentekijää alueelle ei ole tähänkään mennessä saatu.
Haasteeksi ja mahdollisuudeksi nousee sijainti. Veneilijän näkökulmasta Matildedal on väliinputoaja; saaristokohteena sitä ei voi oikein myydä. Houkuttimen on oltava hyvä, jotta Kemiönsaaren takana lymyävään kylään saadaan veneilijä varta vasten lähtemään.
Entä, jos kylän onkin tarkoitus kehittyä vapaa-ajan kohteena johon tullaan joskus veneellä mutta pääosin maanteitse? Jos pitkien lauttamatkojen takana oleviin oikeisin saaristokuntiin vertaa, Matildaan tulo autolla on helppoa kuin heinäteko. Kohtalaista tietä pitkin paikalle pääsee ympäri vuoden, ja se jos takaa sen, että yritystoiminta voi kukoistaa muulloinkin kuin kesäsesongin aikaan. Investointia miettivälle yrittäjälle juuri se on tuhannen taalan kysymys.
Ensin pitää tietysti saada kaavat viimeistä pilkkua myöten valmiiksi.
