Uuden vuoden ja arjen jälleen alettua mietitään puolueissa niin valtakunnan kuin paikallistasollakin jo kevättä.
Edessä ovat tuplavaalit, kun kerralla käydään sekä kunta- että aluevaalit.
Olettaa voi, että ehdokaslistojen täyttyminen ei ole aivan helppoa. Ajassa närästävät ja puhuttavat asiat vaikuttavat varmasti siihen, kenen lista täyttyy kepeimmin.
Helppoon rakoon eivät ole itseään ehdolle asettavat laittamassa, olivatpa he konkareita tai ensikertalaisia. Tuskin koskaan on kuntapolitiikassa jaettu pelkkää hyvää ja ylenpalttisia määrärahoja eikä sitä varmasti ole luvassa nytkään. Jostain asiasta voi saada tyydytyksen ja onnistumisen tunteen, mutta yhtä lailla todennäköistä on, että monesta aiheeesta on luvassa täyslaidallinen.
Vielä kertaluokkaa vaikeampi tehtävä lienee edessään aluevaltuutetuilla; hyvinvointialueiden toiminta ei ole antanut aihetta pelkkiin hurraa-huutoihin.
Valtuustokauden aikana on keskusteltu siitäkin, monellako tuolilla päättäjä kunnialla ehtii istua. Toivoa sopii, ettei usko omaan korvaamattomuuteen johda siihen, että kukaan yrittää ahnehtia paikkoja.
Kaukana ei ole ajatus siitä, että luottamustehtävien hoitaminen kunnialla voi tarkoittaa monen muunkin harrastuksen jäihin laittamista valtuustokauden ajaksi: tehtävien hoito vaatii perehtymistä, syventymistä ja selvittämistä eli aikaa. Valmiiksi maailma ei kuitenkaan tule muutamassa vuodessa: kuntapolitikointi on lajina maraton tai oikeastaan viestijuoksu ilman ankkuriosuutta.
