Valkolakin kunniaksi voi vaikka ottaa vauhdit. Leona Shabani istahti kuvaa varten keinuun tutussa leikkipuistossa.
Tuore Perniön lukion ylioppilas Leona Shabani kallistaa polkupyörän nojaamaan leikkipuiston aitaa vasten. Tässä puistossa hän on keinunut keinuissa ja laskenut liukumäkeä lukuisia kertoja ollessaan nuorempi. Hymy kasvoillaan hän istuu puistonpenkille muistelemaan juuri päättyvää lukioaikaansa.
–Parhaat lukiomuistoni liittyvät toki perinteisiin kuten vanhojen tansseihin ja penkkareihin, mutta myös ihan arkisiin hetkiin. Pienen lukion etu oli ehdottomasti se, että opettajia ei tarvinnut jännittää ja uskalsin aina kysyä apua, kun sitä tarvitsin, Shabani muistelee.
Suuri osa opettajista ja opiskelijoista olivat paljasjalkaiselle perniöläiselle tuttuja jo ennen lukiota. Pienet arkiset hetket tuttujen ihmisten kanssa tutussa ympäristössä toivat onnellisuutta ja iloa hänen lukiomatkaansa.
Lukion päättyminen herättää monenlaisia tunteita. Jännitystä tulevaisuudesta, haikeutta mennyttä elämänvaihetta kohtaan ja ehkä myös jonkinlaista helpotusta.
–Tulevaisuus vähän jännittää, kun en tiedä varmaksi mitä haluan tehdä, Shabani pohtii.
–Hain opiskelemaan ensisijaisesti Turkuun, sillä se on todella kaunis ja hieno kaupunki, Shabani kuvailee.
Alan valinta on siis vaikeampaa kuin kaupungin valinta.
Perniön kokoisessa paikassa on ollut hyvä käydä lukio, mutta nyt on aika jatkaa matkaa muualle. Hänen pikkusiskonsa on Perniön lukiossa ensimmäisellä vuodella,.
–Perniössä jään kaipaamaan rauhaa sekä ihmisiä, joiden kanssa olen saanut kasvaa ja tietysti omaa urheiluseuraa, Shabani kertoo haikeutta äänessään.
Vaikka Perniön lukio on kooltaan pieni, siellä on ollut Shabanin lukiovuosien aikana saatavilla kaikki tarvittavat kurssit ja vielä enemmän.
