Eteläisen Salon palokuntatoiminta on murroksessa.
Förbyn ja Teijon palokunnissa on tehty päätös sanoa irti sammutussopimus. Käytännössä tämä tarkoittanee, että paloasemat kalustoineen säilyvät mutta hallinto ja toiminnan ohjaus ovat muualla – mahdollisesti Perniössä.
On helppo ymmärtää, jos asia huolettaa ja närästää kylissä. Katkolla on vuosikymmenien mittainen oman palokunnan perinne. Perinne vaan ei elätä eikä riitä toiminnan jatkamiseen.
Jos turvallisuus halutaan pitää nykyisellä tai jopa paremmalla tasolla, hartioiden on oltava leveät – leveämmät kuin ne nyt ovat olleet. Palokuntatyö on tänä päivänä paljon muuta kuin letkun varressa seisomista ja aiheuttaa esimerkiksi jatkuvaa koulutuspainetta.
Tärkeintä on se, että paloautot ovat jatkossakin Teijolla ja Särkisalossa ja aktiivisia palokuntalaisia näitä autoja ja muita varusteita käyttämään on omasta takaa. Silloin pitäisi olla hädän hetkellä yhdentekevää, minkä taajaman nimi haalarin selässä lukee, kunhan apua tulee läheltä ja äkkiä.
Jos ja kun kehitys kulkee suotuisasti, ei tietysti ole poissuljettua etteikö jälleen syntyisi esimerkiksi Förbyn paikallisosastoa. Oma lukunsa on, meneekö siihen ehkä kymmenen, kaksikymmentä vuotta vai vieläkin enemmän.
Niukka osanotto
Salon kaupunki toimii –keskustelusarjan tilaisuudessa tiistaina katsottiin, miltä Salo näyttää.
Perniössä järjestetty tilaisuus jäi käytännössä professori Maija Rautamäen yksinpuheluksi: muusta kuin velvollisuudesta paikalle tulleita ihmisiä oli kourallinen.
Sääli: Aalto-yliopiston professorina työskentelevän Rautamäen asiantuntemusta maisemasta ei voi kiistää. Alustuksella olisi ollut antinsa vaikka vain rakentamista suunnitteleville.
Eikö tieto tapahtumasta tavoittanut, koetaanko maisema jo ihan valmiiksi vai eivätkö ympärillä aukeavat näkymät vain kiinnosta.
