Työuran alku se on tämäkin. Maija Lindemanin oveen kotona Lupajantiellä koputti tuntematon mies vuonna 1984. Tulija kertoi olevansa sosiaalijohtaja Seppo Laitinen. Hän vinkkasi, että kunnassa olisi perhepäivähoidon ohjaajan sijaisen paikka auki ja kertoi kuulleensa, että Lindeman voisi olla koulutuksensa puolesta tehtävään sopiva ihminen.
–Hän kysyi, tulenko töihin. Olin siinä vielä vähän kesken äitiysloman ja hetken mietin asiaa, Lindeman muistelee.
Lopulta hän päätti ottaa paikan vastaan ja työtä päivähoidon parissa Perniössä ehti lopulta kertyä lähes 35 vuotta. Viimeinen työpäivä oli perjantaina ja eläkkeelle Lindeman jää Lampolan päiväkodin johtajan tehtävästä.
Haastattelussa maanantaina ovelle koputtanut Laitinen jo nauratti, mutta toisenlaiset tunteet olivat pinnassa perjantaina, kun työvuosien ajalta tuttuja halaajia oli pihassa jonoksi asti.
Matkalle mahtuu monenlaista, ja 1980-luvun alussa elettiin aivan eri maailmassa kuin nyt. Yksi konkreettinen muutos liittyy perhepäivähoitajien määrään.
–Alussa heitä oli Perniössäkin 44, nyt alle kymmenen. Ei siitä voi ketään moittia, työ on raskasta ja palkka vaatimaton, puntaroi Lindeman.
Murhe tilanteesta syntyy, jos sitä miettii tärkeimmän, lapsen, kannalta:
–Moni vanhempi laittaisi ehkä päiväkotia mieluummin sen yksivuotiaansa perhepäivähoitoon, Lindeman arvioi.
Näin siitä huolimatta, että päiväkodissakin ryhmät ovat nykyään pieniä ja lapsia kohdellaan paljon enemmän yksilöinä kuin ennen ja osallistetaan tekemiseen. Lasta on kuunneltava ja kunnioitettava, muistuttaa Lindeman.
–Tervehditään heti aamulla, kysytään kuulumiset, katsotaan silmiin, ei puhuta lapsesta hänen päänsä yli. Tässä luodaan tärkeää pohjaa koko elämään.
Päiväkodeissa Perniössä työskentelee kolmisenkymmentä henkeä. Lindeman kiittelee joukkoa joustavuudesta, mutta arvostus koulutettuja ammattilaisia kohtaan saisi olla korkeampikin. Esimerkiksi lastentarhanopettajat ovat opiskelleet varhaiskasvatusta yliopistossa ja suorittaneet kasvatustieteen kandidaatin tutkinnon.
–Mehän olemme monelle vain päiväkodin tätejä, mikä tuntuu vähän oudolta. Ei koulusta puhuta, että siellä on koulun täti lasten kanssa, Lindeman kärjistää.
Koko juttu painetussa lehdessä
