Perniön ponitallin Satu Aittamäki ei tiedä mihin kierrättäisi lannan. joka ei tunnu toistaiseksi kelpaavan kenellekään.
Perniön Ponitallin yrittäjä Satu Aittamäki sai viime vuoden lopussa sähköpostia Fortumilta, jossa se irtisanoi sopimuksensa hevosenlannankeruusta.
– Tulihan se yllätyksenä, etenkin kun yritys itse tiesi asiasta jo kesällä. Olen koettanut selvitellä mihin lannan voisi kierrättää, mutta vaikeaa se tuntuu olevan. Maanviljelijöille tai polttolaitoksiin se ei tunnu kelpaavan. Ilmeisesti säädökset tekevät sen käytöstä hankalampaa.
Monet muutkin talliyrittäjät ovat saman ongelman edessä, jos omaa peltoa ei löydy. Myös perniöläinen Stall Engblom pitää tilannetta vaikeana, vaikka heillä ei Fortumin HorsePower-lannankeruujärjestelmää ollutkaan.
– Tuntuu ihmeelliseltä, että hevosenlanta luokitellaan lähes ydinjätteeksi, vaikka sitä voisi hyvin hyödyntää maaperän parantamiseen, Stall Engblomin yrittäjä ja tallimestari Jenni Soininen sanoo.
Keski-Euroopassa paljon reissanneet ja kisanneet Engblomit eivät ymmärrä miksi hevosenlannasta on tehty ongelma Suomessa.
– Siellä lantaa kipattiin pelloille ympäri vuoden, eikä se ollut mikään juttu. Kesäsin mökkiläiset suorastaan kisaavat siitä kuka ehtii ensin keräämään lannan tieltä, Soininen nauraa tilannetta.
Suomen Hevostietokeskuksen ympäristöasiantuntija Sanna Airaksinen ymmärtää talliyrittäjien tuskan. Hänen mielestään suomalaiset tutkimuskeskukset voisivat ottaa hevoslannan tutkimuskohteekseen.
– Hevosenlantaa voitaisiin tutkia eri kuivikkeiden mukaan. Millaisia lannoitevaikutuksia sillä on eri kasveille. Se jo tiedetään, että savipelloille se sopii maanparannusvaikutuksen kannalta hyvin, Airaksinen miettii.
Koko juttupaketti 28.1. lehdessä.
