Tervepä terve. Toimituksen lounaisklinikan viikkopäivystysaika täytetään tässä seuraavaksi.
***
Hammaslääkinnän puute puhuttaa. Kansa tosin suhtautuu hienosti siihen, että hammaslääkäreitä ei ole riittävästi; yhtä useampi jättää tarkastukset väliin jopa vuosiksi ja antaa näin jonossa tilaa oikeasti kipeille.
Aihe ei ole tuntematon Salossakaan. Turusta valmistuu hammaslääkäreitä, mutta edes Salon keskustaan asti, saati maaseudun hammashoitoloihin, porareita ei saada.
Toisaalla on koetettu tarttua toimeen. Raaseporin kaupunki tiedotti tempauksestaan, jossa kaupunki ja sairaanhoitopiiri tuottivat Helsingistä bussillisen lääketieteen kandeja ja hammaslääketieteen opiskelijoita ajelulle pitkin kaupunkia. Sakkia oli käytetty muun muassa terveyskeskuksissa.
Salolla ja Raaseporilla on paperilla yhteistä. Molemmat ovat kuntaliitoskaupunkeja, joista toisessa paistaa rahakirstun pohja pahemmin. Etenkin molempien sijainti on juhlapuheiden mukaan hyvä; yliopistokaupunkiin, jossa hammaslääkäreitä valmistuu, pääsee junalla tolkun ajassa, samoin toisinpäin.
Se, että tulevia välskäreitä ajelutetaan pitkin kaupunkia, ei ole kuin tosiasioiden tunnustamista. Pikkukaupunki sen tolkun junamatkan päässä ei välttämättä sittenkään ole isommasta kylästä katsoen vaihtoehto, etenkin jos ala on sellainen jolla töitä voisi olla lähempänäkin. Kiertoajelulla voidaan edes yrittää kertoa, että tällainenkin paikka olisi olemassa ja täällä muutama tuhat purukalustoa sorvattavana.
Yhtä lailla Salon sijainti puolen tunnin matkan päässä Turusta ei tee siitä ykkösvaihtoehtoa Turusta valmistuneelle hampaankiristäjälle, hyvä, jos tämä tietää koko paikan olemassaolosta.
Niillä aloilla, joilla paikkoja ei ole, ollaan tietysti valmiita ajamaan pidempiä matkoja hommien perässä. Tässä mielessä hammaslääkäritoimi on vähän kuin itsekasteleva ruukku, siellä paikkoja tehdään itse lisää päivittäin. Nykyään kai useimmin yhdistelmämuovista.
***
Eipä sillä, ettei tälläkin puolella lääninrajaa osattaisi. Piipahdin tuossa paikallisen alakoulun keittiössä, jossa ruokitaan päivittäin melkein 300 syöjää.
Tietokoneohjelmahan hommaa pohjiltaan ohjaa ja laskee esimerkiksi ruokien määriä.
Tietysti moisen varaan jättäytyminen on samalla lailla avutonta kuin navigaattorin avulla ajaminen tai Big brotherin katsominen. Ja koulun keittiössäpä ei jättäydytä, vaan käytetään uutta huipputekniikkaa eli kuulakärkikynää apuna ja pidetään omaa kirjanpitoa siitä, paljonko ruokaa tosiasiassa on mennyt. Tämän ja vuosien kokemuksen avulla pystytään tekemään ruokaa melkein haarukallisen tarkkudella oikea määrä, eikä hävikkiä tule.
Tämä sitä oikeaa, ruohonjuuritason tehokkuutta ja säästäväisyyttä on, mitä on aina kehaistava. Jos muissa keittiöissä toimitaan samoin, on turha kiusata henkilökuntaa ylhäältä annetuilla näennäissäästöohjeilla sen enempää.
***
Tietysti hyvä ruoanlaittaja aina varautuu, jos tiedossa on että rivissä on myös joku tosinälkäinen. Turun puolessa siis ahmatti ja –teppo.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
