Suomi alkaa laskeutua joulun rauhaan, mutta tekee sen jälleen kerran melkoisen murinan kautta.
Osalla ihmisistä kärsivällisyys loppuu ostosruuhkassa, joku toinen saa tarpeekseen jostain tulevista odotuksista siitä mitä kaikkea jouluksi muka pitäisi tehdä.
Joka vuosi on monta heitä, jotka toivovat että täyteenladattujen aikataulujen ja ostamisen sijaan höllättäisiin tahtia ja maltettaisiin pysähtyä miettimään mistä koko joulussa oli kysymys. Usein tilalle tarjotaan useimmille tuttua kertomusta, joka sijoittuu betlehemiläiseen talliin.
Viime aikoina tämäkään ei ole ollut se, mikä kelpaisi. Tapetille on nostettu nyt koulujen joulujuhlat. Niiden ohjelmiin on tullut paljon uuttakin, mutta mukana on edelleen usein seimen ympärillä esitettävä kuvaelma, selkeästi vaikka löyhästi kristilliseen perinteeseen nojaava. Tämä on muutamia vanhempia närästänyt, tavan koetaan loukkaavan ateistisia tai muuta kuin kristinuskoa tunnustavia oppilaita.
Teologian tohtori Soili Tiimonen ehätti nimittämään joulujuhlista hätääntyviä vanhempia Helsingin Sanomissa ”katsomusyliherkiksi”.
Termi on erittäin kuvaava. Kuvaelma kouluissa on vähintään vuosikymmenien mittainen perinne, yhteinen tapa ja arjen kulttuuria — sekä kovin kaukana uskonnollisesta toimituksesta. Muita uskontoja tunnustavien vakaumusta kunnioitettakoon ja heidän osuutensa otettakoon sitten mukaan juhlien ohjelmiin, jos näin halutaan. Syytä vanhasta perinteestä ei ole kenenkään loukkaantua – yhtä vähän kuin on syytä pahastua vilpittömästi kuvaelmaa odottavien lasten kuullessaan, että he eivät olekaan oikealla asialla. Jouluna jos milloin pitäisi suvaitsevaisuutta löytyä joka leiristä.
Uskontojen ja uskonnottomaksi itsensä nimeävien määrä maassa joka tapauksessa jatkossa vain kasvanee.
***
Samalla, kun joulun perinteistä kinataan, koko pyhien sarja tietää monelle yksinäisiä iltoja ja painostavaa hiljaisuutta.
Ravintoloiden työntekijät voisivat kertoa tästä omat tarinansa; monella tiskillä kauppa käy jo joulupäivän iltana, kun aattoa yksin istuneet haluavat ihmisten ilmoille – vaikka sitten tuopin ääreen. Aattoillan idylli kuusen katveessa istuvasta onnellisesta perheestä on vain osa totuutta.
Mahtuuko lähipiiriin ihminen, jonka tiedät olevan joulun liian yksin. Asiaa voi auttaa vaikka vain kutsulla tulla juomaan kupillinen kahvia aattopäivänä.
