Automies ei kauaa mieti, mistä aloittaa muistelemisen.
–Ilmahälytyksistä muistan suflettiauton, mistä sai katon auki. Pelttari ajoi ja taisi olla Ilmari Tähkävuori kyydissä ja hänellä oli jalkojen välissä veivattava hälytin. Auto lähti Lampolanmäestä ja ajoi meijerille ja joskus toisenkin kerran sen välin, perniöläinen Torsti Luntama muistelee.
Luntama on tehnyt elämäntyönsä taksin ratin takana ja autojuttuja riittäisi koko iltapäiväksi.
Nyt kuitenkin olisi määrä puhua muustakin. Ensimmäinen muisto, ilmahälytykset ja auto liittyvät talvisotaan, jonka päättymisestä tulee huomenna kuluneeksi 80 vuotta.
Sodan syttyessä Luntama oli kymmenvuotias koulupoika ja asui Perniön kirkonkylässä.
–Olin mukana suojeluskunnan poikaosastossa ja siitä ne asiat varmaan ovat jääneet niin hyvin mieleen.
Pikkupojan muistoista voidaan nostaa esiin monta tarinaa. Ensimmäinen tuli jo, toinen yksityiskohta ja muisto liittyvät Pesän lampeen ja siitä lähtevään rumpuputkeen.
–Siinä lähellä oli kuusi ja sen kylkeen oli laitettu lappu, missä lukee sirpalesuoja ja nuoli rumpuun. Nimismies piti vahtia ja ohjasi ihmisiä menemään sinne jos tarve tulee. Joku sitten sanoi, että jos palopommi osuu lampeen, pato hajoaa ja rummussa olevat hukkuvat, Luntama kertoo.
Sirpalesuoja tehtiin sittemmin makasiinirakennukseen.
Sotatalvena pakkaset olivat kireät ja taloissa riitti lämmittämistä. Kolmas muisto liittyy tähän. Pakkasella ilma oli tyyni ja piipuista nouseva savu jä pitkäksi aikaa leijumaan kirkonkylän päälle.
–Sen muistaa, kun tuli Salon suunnasta ja näki Perniön, miten tässä päällä oli sellainen savuverho oikein, Luntama kuvailee.
Lue koko juttu 12.3. lehdestä!
