Kaksitoistavuotias tyttö menehtyi Vantaalla liikenneonnettomuudessa viime keskiviikkona. Surullinen tapahtuma ei ole uutinen Perniössä, mutta ajattelemisen aihetta siitä voi saada.
Onnettomuuden tutkinta on kesken ja vasta myöhemmin tiedetään paremmin, miten kaikki kävi. Se joka tapauksessa tiedetään, että tapahtuman toisena osapuolena oli kolme lasta, jotka olivat ajaneet samalla sähköpotkulaudalla. He olivat jääneet auton töytäisemäksi suojatiellä.
Sähköpotkulaudat ovat tulleet jäädäkseen ja etenkin isommissa kaupungeissa niillä liikutaan paljon, eikä ihme. Monet ajavat asiallisesti, näkyvä osa henkensä kaupalla. Laudoilla eli skuuteilla näkee ajettavan jalkakäytävillä, vastoin sallittua ajosuuntaa, mistä milloinkin – kovin monesti silkkaan tuuriin tai muiden väistämiseen luottaen. Joskus eristäytyminen muusta liikenteestä viimeistellään sillä, että korvilla on kuulokkeet. Nuorten kuolemattomuus liikenteessä toistuu ikäluokasta toiseen, mutta skuuteilla samaa harhaluuloa näkyy aikuisillakin. Tämä osataan sekä maalla että kaupungeissa. Laudan kuljettaja on kuitenkin altavastaaja onnettomuustilanteessa, etenkin, kun kypärä on kovin harvan lautailijan päässä.
Lautailija on osa liikennettä, samoin kävelijä, ja polkupyöräilijä. Näitä kolmea yhdistää se, että liikenteeseen pääsee, vaikka ei olisi hajuakaan liikennesäännöistä. Toisaalta tieto ei riitä, jos oma kiire menee edelle. Eteläisen Salon harvoilla suojateillä saa jalankulkija harvoin tilaa, kun autoilija pyyhältää yli kävelijää miettimättä.
Vantaan tyttöjä tai autoilijaa ei voi eikä saa syyllistää; tutkinta ja oikeus aikanaan ratkaisevat sen asian. Menehtynyttä lasta se ei tuo takaisin. Vahinkoja sattuu ja ihmiset tekevät virheitä, mutta todennäköisyys kohtalokkaalle osumalle olisi pienempi, jos jokainen edes yrittäisi tehdä osansa turvallisuuden eteen. Myös juhannuksena vesillä. Yhdessä murheellisessa onnettomuudessa oli yksi liikaa.
