Kuolemaa ei ole vain viimeinen hengenveto

Omat kokemukset saattohoitotyön tekemisestä herättivät Maija Buttersin kiinnostuksen asiaan ja ensi keväänä hän väittelee aiheesta.

Jokainen meistä kuolee.  Joskus kuolema tulee varoittamatta. Tämän jutun kirjoittaja tai lukija voi olla vainaja ennen tekstin loppuun pääsemistä. Joku hiipuu hiljaa pois, jonkun kohtaloksi koituu sairaus.

Maija Butters istuu valokuvaa varten Särkisalon kirkkomaan aidalle.
Nauravaisesta väitöstutkijasta kuolema on lokakuun auringossa kaukana, vaikka aidan toiselle puolelle katsoessa asia väistämättä palaa mieleen.

Pyhäinpäivä lähestyy ja nostaa asian ehkä monen muunkin mieleen.

Viime aikoina on puhuttu paljon muun muassa saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin kohtalosta ja siitä, millainen on hyvä kuolema.

Maija Buttersin Helsingin yliopistolle tekemä väitöskirja suomalaisesta kuoleman kulttuurista ja saattohoidosta on loppusuoralla. Hän väittelee ensi tammikuussa.

Väitöstutkimuksen runkona ovat 21 potilasta, joita Butters väitöskirjatyönsä ajan seurasi. Haastattelut olivat joskus varsinaisten haastattelujen sijaan ennemminkin kohtaamisia ja keskusteluja niin saattohoitokodeissa, sairaaloissa kuin ihmisten kotonakin.
Aiheena oli vääjäämättä edessä oleva lähtö.

Väitöskirjan keskeinen viesti on, että kuolevan on saatava kokea olevansa turvassa.
–Terveyskeskuskin voi olla aivan hyvä paikka kuolla, sillä edellytyksellä että henkilökunta on saattohoitoon perehtynyttä. Paljon riippuu yksiköstä, mutta hyvä saattohoito ei ole välttämättä edes kallista. Viime kädessä puitteet eivät ratkaise, vaan että hoitosuhde koetaan turvalliseksi, Butters sanoo.

Kuolema sanana ei tarkoita vain viimeistä hengenvetoa ja sydämenlyöntiä.
–Paljon puhutaan viimeisistä hetkistä ja päivistä, mutta se yksin ei ole tärkeää. Kuolema on kumulatiivinen prosessi. Joka lääkärikäyntikin on osa sitä ja luopumista, Butters sanoo.

Butters toteaa, että kuolemaa on tuotteistettu vähemmän kuin aina ihannoitavaa elämää, mutta hyvää osaamista on esimerkiksi juuri saattohoitokodeissa.
–Pieni osa ihmisistä päätyy niihin, mutta niistä voidaan saada käyttöön hyviä ajatuksia ja käytäntöjä.

 

Koko Treffatti -sarjan juttu 29.10. painetussa lehdessä. 

Jaa artikkeli: