Poikkeuslupapäätökset voivat jatkossa tulla hakijoilleen aina kunnan kirjekuoressa. Jos hallituksen lakiesitys hyväksytään eduskunnassa, siirtyy päätösvalta kaikista poikkeamisista kunnille.
Sinänsä paljoa ei muutu, sillä jo nyt valtaosa poikkeamispäätöksistä on tehty kunnissa. Muutos siirtäisi kuntien kontolle kuitenkin jatkossa kaikkien poikkeamispäätösten tekemisen.
Lähtöjään luonteva onkin ajatus siitä, että poikkeuslupien kautta tapahtuvasta alueiden kehittymisestä päätetään kunnissa, jotka vastaavat myös kaavoituksesta. Työmääräkään ei lisääntyne, sillä poikkeamisia on käsitelty kunnissa jo aiemminkin – joko päätökseen asti, tai ainakin lausuntoon.
Samoin hallinnollisen käsittelyn määrän nimissä ajatus päätösvallan pysymisestä kunnissa tuntuu hyvältä: miksi päätöksiä pitäisikään tehdä keskustaajamaa kauempana. Kun poikkeamisen perusteet paperilla pysyvät kuitenkin samoina, pitäisi periaatteessa senkin pysyä vakiona, millaisiin hankkeisiin poikkeamisen voi saada ja millaisiin ei.
Tässä kohtaa punnitaan ehkä jatkossa se, miten kunnissa tasapainoillaan vapauden ja vastuun välillä: paikallistuntemus saati poikkeuksen hakijoiden tunteminen tai peräänkuulutettu joustavuus eivät saa tarkoittaa sitä, että jatkossa hakemuksia tulkitaan väljästi niin, että Elyn torppaamat hakemukset alkavatkin mennä läpi. Selkeästi esimerkiksi maisema-arvojen vastaisia hankkeita pitää olla jatkossakin rohkeutta kyseenalaistaa.
Vapauskin on suhteellinen käsite; edelleen kuntia suitsivat esimerkiksi maakuntakaavat ja inventoinnit kuten teossa oleva valtakunnallisesti arvokkaiden alueiden lista, joka liippaa liki myös Saloa.
