Helmikuun 11. päivänä piti soittaa ambulanssi.
Se tuli, kolmatta kertaa saman talon pihaan Kiskossa.
Kerttu Henttinen otettiin kyytiin ja kuljetettiin Saloon hoitoon. Hän oli mennyt tajuttomaksi pari kertaa lyhyen ajan sisällä, viimeksi yllättäen makuuhuoneen ovella.
Olavi Henttinen istuu keittiön pöydän äärellä kolme kuukautta tapahtuneen jälkeen ja tietää, että vaimo ei palaa kotiin.
–On se aika omituinen tunne olla tässä yksin. Liiton hommissa olin joskus viikon poissa kotoa ja pari yötä joskus, mutta muuten on nukuttu kylki kyljessä kuusikymmentä vuotta, Olavi Henttinen miettii.
Kerttu Henttinen on sairastanut pitkään Parkinsonin tautia ja vakava sydämen vajaatoiminta tekee oman hankaluutensa olemiseen: liikkumisen pitää olla harkittua ja rauhallista.
Keittiön sivupöydällä lepäävä hyvinvointialueen kirje tuo yhteiskunnan mukaan tarinaan. Hyvinvointialue Varha kertoi perjantaina, että se pitää edelleen kiinni siitä, että Perniön kaksi hoivakotia suljettaisiin. Henttisillä ajatus vetää vakavaksi: heidän toiveensa olisi nimenomaan, että Kerttu Henttiselle löytyisi paikka Perniöstä. Hän odottaa tietoa seuraavata osoitteestaan Salon terveyskeskussairaalassa.
–On siinä sitä kotiseuturakkauttakin, kun ei ole oikein näiltä kulmilta irti päässyt, miettii Olavi Henttinen.
–Moni tuttu on ollut niin tyytyväinen siihen, miten Perniössä hoidetaan.
Ennen muuta painaa yksikön pienuus.
–Pelkään, että isossa talossa lakkaat olemasta Kerttu ja olet vain potilas numero seitsemänsataakuusi. Siinä kohtaa on peli menetetty, murehtii Olavi Henttinen.
Koko juttu painetusta ja digilehdestä 16.5.