Mää olen kaupunkilaine, mutt asun maall.
Talviaamun mää kato ku lunt o tullu polviss saakk ja kurkkan akkonast, joks kaupunk o pluukannu. Ei vaa, mutt tiekunt on jo puhristanu tie, paljo aikasemmi ku valtion tiet onka. Mää mene tie vartte orottama paikkuri, mutt tulee pitkä orotus…….
Ehtoll mää huntera, ett tarttis laitta tekstaripalstall viesti, ett yks katulamppu on sammunu. Huomanki, ett nii muukki – eikä ol sen puolest tolppika….
Viime tiistain olin viissai kuulemass. Päiväse viissa kertosiva, miten hyvä kyläkoulu o sekä fyysise, psyykkise, sosiaalise ett pedagogise oppimis- ja kasvuympäristön. On turvalline ja laadukas ja kaikin puoli hyvä. Ainoo haittapuol löytys kouluje lakkaamisuhast.
Ehtose viissa kertosiva, ett mää ja mun lapsen, mei ollaa pelkkii kustannustekijöi kaupunkill. Kui Suome maass voi näi pal viisautt löyttykkä?
Täällä on autoton päivä joka päivä
Tällä viikolla järjestystä autottomasta päivästä on kohkattu etukäteen niin paljon, etten oikein tiedä mitä pitäisi ajatella.
Meillä on täällä kylillä autoton päivä joka päivä, jos lasketaan vain linja-autot. Muutkin päivät menevät samaan tahtiin, ellei naapuri tai taksi rupea ruuhkauttamaan teitä ja pilaamaan ilmaa. Kaupunkilaiset telkkarissa pelastavat maailmaa: kertovat kuinka voi valita polkupyörän tai linja-auton oman auton tilalle. Polkupyörällä ei tarvitse ajaa koko matkaa, sen voi jättää asemalle ja jatkaa junalla.
Minäkin voin ottaa polkupyörän, mutta sillä on tehtävä koko matka ja takaisinkin vielä. Jos joutuu muuttamaan kaupunkiin vaikka työn takia, on ihan selvää, ettei työ yksin riitä.
Kaupungissa asumisesta pitää hyvittää reilusti, joukkoliikenteen palveluilla, asfaltilla ja katuvaloilla.
Takametsää tai avaraa jokilaaksomaisemaa ei kaupungista saa.
