Lilja Vainio ja Camilla Pitkänen olivat innoissaan toistensa tapaamisesta koulun pihalla. Kaksikolla alkaa tänään ensimmäinen koulupäivä.
Syksyn merkkejä näkyy Särkisalossa monessakin mielessä: lintuaura lentää koulun yli ja tuulessa tuntuu syksyn viileys. Tärkein merkki on kuitenkin se, että reput selässään pienet ekaluokkalaiset matkaavat kohti koulun pihaa.
Camilla Pitkänen on äitinsä kanssa pihalla ensimmäisten joukossa. Itse askarreltu rusettipinni on kiinnitetty lippalakin reunaan ja repussa odottaa kouluvuotta varten ostetut kynät ja kumit.
Matka kotoa Ylönkylästä kouluun kulki äidin kyydillä. Jatkossa koulukyyti nappaa Pitkäsen mukaansa, koska matkaa kertyy kotiovelta sen verran.
Samalla taksilla tulee vielä monen monta alakouluaamua kulkemaan Pitkäselle eskarista tuttu Lilja Vainio, joka hänkin asuu Ylönkylässä.
Hän saapuu pihalle äitinsä, isänsä ja pikkuveljensä kanssa. Hänenkin repustaan löytyy uusia kyniä ja kumeja sekä sisäkengät.
Kun kello soi, Särkisalon alakoulun oppilaat kiirehtivät sisälle kouluun.
Kaksikko odottaa jännittävältä päivältä eniten kavereiden tapaamista. Melkeinpä kaikki luokkalaiset ovat eskarista tuttuja.
Vainion äiti Ebba-Kaisa Ketokoski kertoo, että perheen esikoinen kävi alakoulunsa Perniössä kirkonkylän koulussa. Nyt malttamattomana kouluun pääsemistä odottava tytär on ensimmäinen Särkisalossa koulua käyvä lapsi. Pikkuveli odottaa vielä kolme vuotta omaa vuoroaan.
Matka Ylönkylästä on sekä Perniöön että Särkisaloon melkein saman pituinen, eikä perhe alkuihmetyksen jälkeen harmittele yhtään, että tämä ikäryhmä ylönkyläläisiä ohjattiin Särkisaloon.
–Ensin harmitti, mutta nyt ei enää, Vainio kommentoi hymyssä suin.
–Ryhmäkoko on niin paljon pienempi, että saa varmasti henkilökohtaisempaa ohjausta. Ja onhan se tärkeää, että pienemmät koulut säilyvät, koska se tarkoittaa sitä, että elämä maaseudullakin säilyy, Ketokoski pohtii.
