Luokkakokous alkoi hauskalla muistolla siitä, miten edelliskerralla mattimyöhäinen tulija oli seikkaillut pitkät ajat kylillä. Lähinnä tarinaa kertovaa Jukka Roosia ovat kuulolla Hannu Haapasalo, Harri Haapasalo, Mauri Fagerström ja Kari Silander.
–Juokse Hannu, evästettiin Hannu Katajasaarta lempeästi Perniön vanhalla hautausmaalla torstaina.
Ihan juoksuksi ei tarvinnut pistää, ripeä askellus riitti ja mies ehti ryhmäkuvaan mukaan.
Koolla oli joukko, jota yhdistävät koulumuistot ja mikseivät muutkin.
Vuonna 1955 ensimmäisen luokan aloitti Perniössä 31 oppilasta ja viime torstaina koolla oli heistä neljätoista. Osa on jo poistunut keskuudesta iäksi, osa ei päässyt paikalle – eikä yhtä tavoitettu sitten mitään kautta, harmitteli luokkakokousta järjestellyt Jukka Roos.
Eikä luokkaa ilman opettajaa: hautausmaalla entiset koululaiset kävivät viemässä kukat opettajansa Hilma Ryöppösen haudalle.
Vuonna 1964 menehtynyt opettaja muistuu nyt mieliin ainakin jämptinä ihmisenä: penkeissä istuttiin kiltisti hiljaa, vaikka ei opettajan katseen alla. Marja Salmelinin, Anneli Mäntyalan sekä Timo ja Hellevi Luopajärven porukassa muistettiin, että ensimmäiset kaksi viikkoa istuttiin opettajan ikkunan alla, kun uutta koulua vielä viimeisteltiin.
–Pitkät penkit muistan nyt kun sanoitte, myönteli Hellevi Luopajärvi nauraen.
Joukosta Salmelin saapui paikalle Espoosta, Mäntyala Helsingistä ja Luopajärvet Kanta-Hämeestä Hattulasta. Mikä saa ajamaan vanhojen kaverien luo?
–Vanhat kaverit nimenomaan, tiivisti Salmelin.
Tapahtumaa on odotettu etenkin, kun koronapandemia torppasi edellisen yrityksen.
Paljon ulkoista muistuu mieleen; essut, rusetit, nenäliinat ja paljon muutakin.
–Kyllä ne muistaa, missä kukin asui, vakuutti Hannu Haapasalo.
Perniössä pitkään taksia ajanut Haapasalo löysi oitis juttuseuraa vanhastaan tutuista perniöläisistä.
–Eiköhän se juttu lähde siitä, mihin se viimeksi jäi.
Kaiken kehumisen päällekin piti monen varmistella: kuka halaamaan tuleva nyt sitten onkaan? Maailma on kuljettanut kenet kauemmas, kenet lähemmäs ja samalla hionut puheesta särmiä. Jukka Roos erehtyi lipsauttamaan säästä, miten se nyt alkas satamaan ja sai oitis lämpimän kuitin taivutuksesta.
Hautausmaakierroksen jälkeen edessä oli Leipyölin tilalla niin ruokapöytä kuin iltapäivä täynnä muisteloja. Harri Haapasalo kertoi muun muassa työelämänsä kuulumisista jo ennen hautausmaalla käyntiä. Keskittyykö päivä siis koulumuistoihin vai muihin?
–Kaikki kuulumiset vaihdetaan, heitti Haapasalo.
Edessä taisi olla pitkä iltapäivä.
Ja toisen kerran piti pistää juoksuksi koko porukan, jotta kiveltä ehdittiin autoihin kastumatta. Kun se sade alkas.
