Teijon koulussa juhlittiin lauantaina hyvästä syystä: koulua on kylässä käyty 150 vuotta ja samassa rakennuksessakin yli sata vuotta. Suorastaan ainutlaatuinen ei ole tapa, jolla koulu syntyi: aluksi se oli tehtaan koulu. Tehdas toi aikanaan monelle paikkakunnalle työtä ja toimeentuloa mutta myös muuta hyvää.
Teijon kansakoulu oli ensimmäinen varsinaissuomalainen koulu, joka rekisteröityi kansakouluksi. Lyhyemmin voidaan kärjistää, että kyseessä on Varsinais-Suomen vanhin kansakoulu. Perinne ei elätä eikä välttämättä houkutakaan, mutta on rikka rokassa, kun markkinointia mietitään. Onhan toki komeaa voida todeta, että meidän kylässämme pääsee varsinaissuomen vanhimpaan kansakouluun.
Silkkaa juhlaa elämä koulun ympärillä ei toki ole ollut; lakkauttamista on väläytelty viime vuosina muutamaan otteeseen eikä pessimisti pety miettiessään tekeillä olevaa oppimisympäristöselvitystä.Sen valmistuttua punnitaan jälleen päättäjien tahto; nipistääkö kyseenalaisin säästöin vai ottaako reipas ote ja yrittää kehittää.
Paperilla katsottuna Teijon alueen kylät ovat kylien joukossa voittavaa sarjaa: alueella on niin kaupallisia palveluita kuin monipuolisia vapaa-ajanpalveluitakin, joka jalansijoilla läsnä oleva historia, yhdistystoimintaa ja harrastusmahdollisuuksia – sekä julkisia palveluita, kuten koulu, päiväkoti ja nyt julkista liikennettäkin. Kävijöitä on: matkailijamäärät kylissä ovat komeat ja etenkin teollisuusyritykset työllistävät melkoisia joukkoja.
Kun mietitään, miten osa kävijöistä saadaan palaaamaan pysyvästi, ei koulu ole vetovoimatekijänä ollenkaan vähäisimmästä päästä vaan ehkä jopa isoin, kun arjen sujuvuutta ja yhdistäviä tekijöitä mietitään.
