Kesän uutisia ovat ikävällä tavalla sävyttäneet mopo-onnettomuudet.
Traagisimmasta päästä on Kerimäellä sattunut tapaus, missä kaksi poikaa sai onnettomuuden seurauksena palovammoja ja joutui pitkälliseen sairaalahoitoon.
Syyttely ei auta, mutta mistä syitä voisi etsiä. Yksi tekijä voisi olla se, että mopojen virittäminen on verraten halpaa, helppoa ja tuloksekasta. Koulumatkaliikennettä ei tarvitse kauaa seurata, kun joukosta voi jo bongata ylinopeutta kulkevia menopelejä.
Lienee niin, että poliisilla ei ole voimavaroja kitkeä jokaista piristettyä mopoa liikenteestä.
Katse kääntyy kotien puoleen, moni mopo saa lisää muskelia vanhempien kustannuksella ja ihan näiden tietäen. Heidän tehtävänsä tähän epäkohtaan olisi puuttua – jos ei muuten, niin kovin konstein.
Toisaalta mitä isot edellä, sitä pienet… verraten paljon sattuu kolhuja myös suosiotaan kasvattaneilla mönkijöillä ja talvisin moottorikelkoilla. Resepti on samansuuntainen: liian kulkeva peli osaamattomissa tai kokemattomissa käsissä ja rehvakkaalla asenteella.
Millä sitten saataisiin nuoriin juurrutettua sitä liikenneasennetta, jonka mukaan paras kuski on se joka selviää aina ehjänä kotiin, ei kuskeista nopein.
Esimerkkiä näyttämällä, ainakin – ja se ei ole oikeasti vaikeaa.
Tarjontaa on
Tuleva syksy on monelle uuden harrastuksen aloittamisen aikaa. Ihmisestä itsestään riippuu, pitääkö harrastukseen liittyä esimerkiksi jonkun uuden oppimista, kunnon kohottamista, ulkoilua tai jonkun valmistamista.
Parasta tietysti on, että mahdollisuuksia on sen seitsemän lajia: kirjastot ovat lähellä, samoin urheilupaikat, ulkoilureitit, lisäksi muun muassa kansalaisopistot omassa ja naapurikunnissa pursuavat monenlaista tarjontaa.
Liika on liikaa, mutta sopiva määrä harrastuksia pitää jonkun matkaa loitolla syysmasennustakin: vaikka arki muuten tuntuisi harmaalta putkelta, harrasteillassa on jo heti jotain mitä odottaa ja millä jaksaa eteenpäin.
