Kylmä tuuli puhaltaa Malminselältä Germundsvidjan tilan pelloille. Tuuli ei kuitenkaan haittaa Arto Niemeä, sillä se kuivattaa sateiden pehmentämät pellot, joihin Niemi toivoo pääsevänsä ensi kuussa kylvämään.
– En pitäisi ihmeenä, jos puolen kuun jälkeen ollaan sokerijuurikkaan kylvöpuuhissa. Heti kun maa kantaa, sillä ne ovat aika märässä kunnossa. Kevättyöt ovat tässä alkamassa, vaikka se ei siltä välillä näytä. Ensi viikolla on tarkoitus muun muassa lannoittaa syysvilja ja nurmikasvustot, kaavailee Niemi.
Vaarnummen tilaa pitävä Niemi aloitti viljelyn maatalouskoulusta valmistuttuaan 1978. Perheen tilalla viljeltiin juurikasta, mutta Arto Niemi keskittyi lypsykarjan pitoon lähes kolme vuosikymmentä. Puolitoista vuotta sitten Niemi myi karjansa Maitohuhdalle ja päätti aloittaa 27 vuoden jälkeen sokerijuurikkaan viljelyn.
– Ajatus tuntui hyvältä, kun tuli mahdollisuus paneutua juurikkaaseen enemmän ja peltopinta-alaa vapautui rehutuotannosta. Lisäksi minulla on huono kuivurikapasiteetti, joten viljakasvienkaan lisäys ei tuntunut luontevalta.
Niemeä voi kutsua paluumuuttajaksi, mutta lisääkin uusia sokerintuottajia tarvittaisiin. Säkylän sokeritehdas tuotti viime vuonna vajaa 75 000 tonnia sokeria. Tehdas pystyy tuottamaan 100 000 tonnia sokeria ja siksi se etsii kuumeisesti uusia viljelijöitä.
– Vuosittain uusia viljelijöitä tulee 50-100, kun viljelijöitä on yhteensä 600. Sopimuksia solmitaan aina kylvöihin asti, kertoo Sucros Oy:n viljelykonsulentti Marika Muntola.
Sokerijuurikkaan kulta-aikana 80-90-luvulla, viljelijöitä oli tuhansia ja Muntolan kollegoitakin 30 nykyisen kolmen ja puolen sijaan. Uusia juurikkaanviljelijöitä on haettu 2010-luvun alusta alkaen ja työsarkaa riittää.
– Juurikkaan viljely on aikoinaan mielletty suljetuksi kerhoksi, koska Suomessa viljely oli kiintiöityä. Uusia ei mahtunut mukaan, vaikka halukkuutta olisi ollut ja niiden vanhojen asioiden eteen teemme edelleen töitä. Historia on tavallaan heittänyt kalikoita rattaisiin.
Koko juttu 26.3. lehdessä.
