Tervepä terve, ja torstaita.
Lounaiskulman saaristoasiain osaston viikkobudjetti ylitetään tässä seuraavaksi.
***
Mehän olemme näennäisten säästöjen kansakunta. Jos jostain saa bonusta, se on ostettava. Vaikka taloudessa ei olisi tarvittu koskaan marjapoimuria, eikä tulla tarvitsemaankaan, sellaisia ostetaan neljä, jos kauppias tyrkyttää niitä neljää kahden hinnalla. Siinä sitten tuli muka säästettyä kahden poimurin hinta, vaikka tosiasia tietysti on, että tililtä hupeni kahden poimurin hinta kuin kaivoon ja roinaa on nurkissa entistä enemmän.
No, viimeisen neljän viikon aikana tässä on tällä logiikalla ajateltuna tullut tehtyä säästöjä enemmän kuin hallituksen rakenneriihissä koskaan. Hommassa piti vain valjastaa käyttöön sellainen uuden teknologian kapine kuin kalaverkko. Tällä keinoin pääsee tienaamaan oitis, jos verkon paikka vain on oikein valittu.
Nyt oli. Heti ensimmäisellä kokemiskerralla oli rantaan tuomisina puoli saavillista kuhaa ja isoa ahventa. Fileoimisen jälkeen saattoi alkaa laskemisen.
Ahvenfileiden kilohinta näkyi olevan Taalintehtaan marketissa yli kolmekymppiä. Kuhafile ei ole halvempaa. Kovin kummoista laskupäätä ei tarvita sen päättelemiseen, että verkko maksoi itsensä takaisin jo noin ensimmäisenä aamuna.
Kalantulon jatkuessa saattoi suorastaan kuulla säästöjen ropisevan pankkitilille. Viikon aikana meno alkoi suorastaan hirvittää, kun ennen perjantaita oli syöty jo varmasti kolminumeroisen summan edestä kuhaa.
Harvoin jos koskaan on pihistäminen maistunut noin hyvältä.
***
Sitä paitsi virisi tässä bussines-ideakin. Kalaa tai ei, ruokakaupassa on lomallakin käytävä.
Viimeisen neljän viikon ajan tähän tarpeeseen on vastannut Västanfjärdin mainio K-kauppa.
Samassa putiikissa näytään asioivan tietyltä kaistaleelta Kemiönsaaren alapuolista saaristoa muutenkin.
Varmaksi en sano, mutta veikkaanpa että monella saarimökillä on yhteinen taloudenpitoon liittyvä ongelma. Nimittäin tämä pyykkihuolto. Pesukonetta on harvalla saarella. Joko ei ole sähköjä, vesijohtoa tai sitten ongelmia tulee likavesien käsittelystä. Käsipelillä pesaisee muutamat kalsarit, mutta isompia rättejä ei. Mikään ei taas ole epäkiinnostavampaa kuin lähteä käymään kotona pyykinpesun vuoksi.
Suomessa pesulat ovat harvassa, mutta jäinpä miettimään, olisiko yleisöpesukone mökkipitoisten paikkakuntien kyläkaupoille muutaman killingin tuova lisäpalvelu. Kuteensa saisi pistää pyörimään kauppareissun ajaksi. Lopuksi palattaisiin veneelle ostoskassi toisessa ja pyykkipussi toisessa kädessä. Mökillä iskettäisiin puhtaat kuteet narulle kuivumaan ja siinä se.
Vierassatamissahan koneita on, mutta harvemmin niihin saarelainen eksyy, ellei peräti yritä moisia jopa vältellä.
***
Työpaikalle paluu vakuutti siitä, että mikään oikeastaan ei ole muuttunut. Heti tiistaina jatkui vänkääminen sisämaan kuntakartasta. Nyt kuulemma sanotaan hyvästit Nokialle. Seuraavaksi lienee Lempäälän vuoro.
***
Heip.
aku.poutanen@pernionseudunlehti.fi
