Salossa halutaan vauhtia vanhustenhoidon kehittämiseen. Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenten eilen julkistamassa kannanotossa painotetaan sitä, että ratkaisuja on tehtävä nopeasti, jos palvelut halutaan säilyttää tietyllä tasolla. Muutokset tapahtuvat hitaasti, ja tämän päivän päätös konkretisoituu viiveellä.
Sävelet ovat jo tutut: kotona asumisen on oltava mahdollista entistä pidempään, kalleimpia laitospaikkoja on voitava vähentää – eikä omaishoidon tarve vähene sekään.
Ajatuksille on varmasti vankat perusteensa. Kyse ei ole apua tarvitsevien hylkäämisestä eikä siitä, etteikö ympärivuorokautista hoitoa, tarvittaessa järeääkin, pitäisi olla tarvitsevien saatavilla jatkossakin. Yksi kysymyksistä on varmasti se, että jokaiselle löytyy oikea tapa viettää hyvää elämää vielä korkeassakin iässä.
Taustalla on tietysti myös raadollisesti raha: nykyinen tapa, jolla palvelut on jaettu ja hoidettu, käy yhteiskunnalle taloudellisesti raskaaksi. Ikääntymisestä johtuva vanhustenhoidon ja terveydenhuollon vuosittainen kasvupaine on arvioitu Salossa noin 1,5 miljoonaksi euroksi.
Kolmas sektori on jatkossa entistä isompi toimija alalla, joka joskus oli hyvin vahvasti kuntavetoinen.
Uudet toimintatavat toisaalta ovat myös jo idullaan. Eteläisessä Salossa voidaan näiltä osin röyhistää rintaa: ohjausryhmäläisten kannanotossa nostettiin esimerkeiksi niin asumisaputalkkarien toiminta kuin Särkisalossa aloitettu, yhteistyötä lisäävä Yhres etteskesi- hankekin. Nämä ovat malliesimerkkejä siitä, miten kolmas sektori parhaimmillaan toimii: yhdistys työllistää, valtio ottaa osaa kustannuksiin ja hyötyjiä on molemmin puolin pöytää: työtön saa työtä, ikäihminen tarvittavaa apua ja siinä sivussa jo vähän sosiaalistakin kanssakäymistäkin.
Asiaa päätöksentekokoneistossa puitaessa ei kannattane arastella ideoiden lausumista ääneen. Niitä tarvitaan.
