Kirakan kesäteatterin ensi-illassa tiistaina syömingit eivät jääneet vain väliaikamakkaraan ja –kahviin.
Esityksen jälkeen harmaassa kylässä porisivat kalakeitto ja muistot.
Koolle oli kutsuttu niitä ihmisiä, jotka ovat olleet mukana teatterin toiminnassa kuluneiden vuosikymmenien aikana.
Kutsuttavaa riittää, kun takana on kolme vuosikymmentä ja esimerkiksi tänä vuonna työryhmän koko hipoo neljääkymmentä jäsentä.
Mieleen ovat jääneet pienet yksityiskohdat.
–Piian (tytär) kanssa vuorosanoja luettiin, muisteli 1990-luvulla mukana ollut Jouko Hyytiäinen.
Kirakassa ei ole jääty yhden tyylilajin loukkuun; Hyytiäinenkin ehti olla mukana niin Rosvo-Roopessa kuin Siunatussa hulluudessa.
Konkarit kehuvat kilvan sitä, millainen yhteishenki työryhmään tulee.
–Ei ole väliä, mikä porukka se on aluksi, aina siitä tulee hyvä porukka, tiivistää 2000-luvun puolivälissä mukana ollut Outi Eivola.
Kaikki alkoi vuonna 1987 Laitakylän kulttuuritempaus-näytelmällä. Mukana ollut Leena Peltonen muistaa, että idea sai alkunsa Koskelta.
–Ihmisiä tuli niin paljon, että osa roikkui varmaan puistakin, että näkevät, hän nauraa.
Kesäteatteriyhdistyksen puheenjohtaja Jukka Päivärinta muistuttaa käsiohjelman tekstissä, että nälkä kasvoi syödessä.
–Ensimmäiset kymmenen vuotta otettiin tuntumaa lajiin ja tehtiin kansankomedioita.
Tänä vuonna Kirakassa palataan 1600-luvun Ranskaan. Käsittelyssä on Kolme muskettisoturia, Alexandre Dumasin vuonna 1844 kirjoittama seikkailukirja.
Esitykset jatkuvat 10.7. asti.
Lue arvostelu painetusta lehdestä
