Ukrainan kriisi poikii paikallisia uutisia myös tälle viikolle.
Halutaan tai ei, sodalla on pitkä häntä ja sen seuraukset näkyvät myös yli tuhat kilometriä pohjoisempana vielä pitkään – jos mitään entistä normaalia olikaan, johon palata.
Tämänkin lehden jutuista useammassa on suora tai välillinen tapahtumiin.
Asioista on paikallisesti kerrottava sitä mukaa, kun niitä kerrottavaksi tulee.
Tätä luettaessa Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan on kulunut kuukausi.
On jo nähty alku siitä, miten se alueella vaikuttaa. Elinkeinoista puhuttaessa itseensä ottavat esimerkiksi niin rakennusteollisuus kuin maatalouskin.
Paikallisessa arjessa kriisi on myös humanitäärinen. Suomeen ja seudulle tulee jatkuvasti lisää
pakolaisia, jotka tarvitsevat monenlaista apua, tukea ja neuvoja. Selvää lienee, että osa jätti kotimaansa pysyvästi.
Ukrainalaisten pakolaisten myötä on katukuvassa yllättäen uusi ja iso joukko ihmisiä, jotka puhuvat venäjää tai siltä kuulostavaa ukrainaa.
On totta, että Venäjän hallinto syyllistyy parhaillaan julmuuksiin, joille ei voi kuin toivoa pikaista loppua. Teot herättävät vastenmielisyyttä ja vihaa, mutta tämä kohdistuu parhaillaan myös vääriin maaleihin. On jo uutisoitu siitä, että venäjänkieliset ihmiset Suomessa ovat kokeneet kohdanneensa aiempaa enemmän vihapuhetta ja ennakkoluuloja.
Tämän kehityksen pitäisi loppua alkuunsa. Ihmisen puhuma kieli tai kansallisuus ei tee häntä syylliseksi mihinkään. Kieli ei myöskään kerro varmasti mitään ihmisen varsinaisesta syntyperästä tai historiasta.
