Skip to main content

Kello ja mittanauha ovat liikuntatunneilla historiaa

Tehtävänsä kaikilla: nilkkansa naksauttanut Veeti Hänninen päätyi toimitsijatehtäviin korkeushyppypaikalla. Elmeri Lindströmin komean hypyn jäljiltä rimaa ei tarvinnut asettaa uudestaan paikalleen.

–Lataatte oikein kaareen, mutta säästäkää vielä heittokättä, ohjaa opettaja Emmi Leino ja joukko Perniön yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaisia tekee työtä käskettyä.

Tarkoituksena on ottaa tuntumaa keihäänheiton saloihin.
Viime torstaina ohjelmassa oli ysien liikuntatunnilla yleisurheilua; keihään lisäksi muun muassa pukattiin kuulaa, juostiin satasta ja hypättiin niin korkeutta kuin pituuttakin.

Moni muistaa liikuntatunneilta kellon ja mittanauhan ja joka suorituksen kirjaamisen, eikä vain hyvällä. On aika käydä katsomassa, miltä näyttää varsinainen kansanliikunta eli liikuntatunti vuonna 2020.

Heti kärkeen kerrottakoon: mittanauha ja kello ovat pääosin kadonnutta aikaa. Suorituksia toki voidaan mitata, mutta lähtökohta se ei ole.
–Fyysinen kunto ei saa vaikuttaa arvioon, korostaa poikia opettava Tapio Koivisto.

Pieni poikkeus  on uinti, missä pitäisi saada selville oppilaiden varsinainen uimataito eli se, selviääkö oppilas 200 metrin yhtäjaksoisesta uinnista.

Kokeneiden opettajien puheessa korostuvat nyt arviointikriteereinä asenne, yrittäminen ja toisten kannustaminen; se miten toimii ryhmässä.

Emmi Leino  tiivistää: tarkoituksena on innostaa liikunnalliseen elämäntapaan, kertoa eri mahdollisuuksista ja liikunnan ilosta.

Torstaina hommia tehtiin hyvässä hengessä ja todella tehtiin; korkeushyppypaikallakin rimaa nostettin ja hyppyjä tehtiin, vaikka opettaja toisaalla olikin.
–Tässä vaan aukeaa kohta polvi uudestaan, harmitteli Elmeri Lindström.

Syy vekkiin polvessa löytyy kentiltä sekin. Lindström harrastaa koripalloa vapaa-aikanaan.  Yleisurheilu menee, palloilulajit toki, mutta suunnistus ei kuulu lempilajeihin.
–Ei se nyt niin mukavaa ole siellä märässä metsäsässä, hän myhäilee.

–Lunta ja jäätä kyllä kaipasi, sanoo puolestaan Leona Shabani.
Viime talvena jäivät väliin niin hiihdot kuin luistelutkin.

Hänestä yksi liiikuntatuntien iso plussa ovat uudet lajit, joita pääsee kokeilemaan.  Esimerkki on frisbeegolf, välttämättä ei vaikea mutta hien pintaan nostava kyllä.
–Ja lentis koulussa on aika erilaista kuin mihin on treeneissä tottunut, sanoo lentopalloa harrastava Shabani.

Leikkisät porukkalajit ovat tervetulleita ja oikeastaan jatkoa pihapeleille.
–Muistan kyllä, että lapsena leikittiin hippaa ja piilosta ja peiliä ja muuta, Leona sanoo.

Koko juttu 3.9. lehdessä. 

Jaa artikkeli: