Teijon kansallispuiston tulevaisuudenkuvioista on puhuttu viime ja tämän viikon aikana useammassa yleisötilaisuudessa.
Hoito- ja käyttösuunnitelmaakin käsitellyt tilaisuus lipsahti keskusteluksi säästöistä ja palveluiden jatkuvuudesta ja huoli tuli ilmi.
Varsinaisesti palvelu- ja talousasioita on käsitelty kahteen otteeseen eilen.
Kansallispuiston tulevaisuutta ei varsinaisesti uhkaa mikään, mutta puiston sisällä muuttuu näillä näkymin paljon: mitä kohteita metsähallitus itse hoitaa, mitä kohteita hoitaa jokin sen yhteistyökumppani, mitä rakennuksia omistaa kohta ehkä joku muu?
Varsinaisesti retkeilyyn ja ulkoiluun liittyvistä rakennuksista muun muassa Mathildedalissa sijaitsevan luontokeskuksen jatkoa pyöritellään nyt. Tyystin uutta ei ole, että esimerkiksi luontokeskuksen toiminnasta vastaa yrittäjä, mutta tähän asti kokonaisuus on silti ollut vahvasti yksissä käsissä ja sikäli selkeä ja ehkä helposti hallittavakin paketti.
Kansallispuisto suojelee luontoa ja suo jokaiselle mahdollisuuden luonnossa liiikkumiseen.
Polut ja pitkokset pysyvät, joten ulkoilun ja retkeilyn minimivaatimukset säilyvät, vaikka säästöjä tehtäisiin miten. Nyt on kyse lisäarvoa alueelle tuottavista palveluista ja niiden määrästä. Rakenteiden ja rakennelmien määrä on vuosikymmenien aikana kasvanut ja kaikki tämä vaatii luonnollisesti ylläpitonsa. Perustellusti huolettaa tietysti sekin, millainen notkahdus kävijämääriin tulee, jos kansallispuisto on kovin riisuttu versio aiemmasta.
Samaan aikaan säästöjen kanssa metsähallitus on tekemässä satsauksia, kun se kaavoittaa Tullimetsän aluetta ja tekee tämän matkailunkin kasvua silmällä pitäen. Luontopalvelut säästää, liiketoimintapuoli panostaa. Jako on sinänsä selvä, mutta sivullisen mieleen voi tulla vanha juttu oikeasta kädestä, joka ei tiedä vasemman tekemisistä.
