Skip to main content

Kaksikymmentä vuotta Albanian kaaoksesta

Eteemme avautuu käsittämätön näkymä. Kaikkialla hyörii ihmisiä kuin kevätauringon sulattamassa muurahaiskeossa. Ihmiset kantavat ammuslaatikoita, toisilla riippuu kaksi tai kolme rynnäkkökivääriä olalta. Naiset työnsivät kottikärryjä jotka olivat täynnä räjähdysaineita, miinoja ja kranaatteja.
Albania, Fier 2. maaliskuuta 1997. Ihmisillä riippuu olan yli patruunavöitä. Pieni poika hymyilee ja sanoo kiukkuisen sarjatuen kuullessaan: ”Automatiku”. Ohitsemme astelee aasi joka on kuormattu viljasäkeillä joihin on köydellä kiedottu kevyt konekivääri. Hevoskärryihin nostetaan armeijan naamiointiverkkoja ja sotilaiden käyttämiä asetakkeja ja nahkasaappaita. Ohitseni ajavan auton takaikkunoista sojottivat rynnäkkökiväärien piiput. Papi, englantia puhuva ystävämme, soittaa aamulla ja kertoo, että radiossa on määrätty, että kaikkien ulkomaalaisten on poistuttava Etelä-Albanian kaupungeista.

***
Ajoin autosaattueeseen ja samalla taaksemme tuli jo muita autoja. Muutaman kilometrin ajettuamme huomaan, että olemme suuren, ortodoksikirkon hautajaissaattueen keskivaiheilla. Noin viiden kilometrin päästä saattue pysähtyy ja vainaja kannetaan vasemmalla puolella, mäenrinteessä olevalle hautausmaalle. Ohitan koko saattueen.
Fieristä on matkaa Tiranaan noin 115 kilometriä.. Mitä lähemmäs Durresia tulimme, sitä järeämpiä kiviä, bunkkerien osia ja multakuormia on kipattu tielle. Tien reunoille on työnnetty palaneita autoja. Saavumme Tiranaan.
Seuraavana päivänä kokoonnuimme Tiranan Saksan suurlähetykseen. Suosituksen mukaan teimme päätöksen lähteä pois maasta. Seuraavana päivänä ajamme Durresin satamakaupunkiin. Ehdimme Italian Triesteen menevään laivaan. Korkealta mäeltä ammutaan valojuova-ammuksia jotka sihisten putoavat mereen.
Matka kotimaahan alkaa. Ajattelimme, että työmme oli päättänyt Albaniassa. Tammikuussa 1998 pääsimme kuitenkin takaisin.
Albanian rahapyramidit sortuvat. Epämääräisten sijoitusyhtiöiden konkurssit ajavat tuhannet piensijoittajat raivoissaan kadulle vaatimaan takaisin menetettyjä rahojaan. Maa päätyy anarkiaan. Armeija avaa asevarastot. Siviilit aseistautuvat.
Albaniaan julistetaan poikkeustila 3. maaliskuuta 1997.Aseelliset kapinalliset uhataan ampua. Ulkomaalaisten on poistuttava maasta. Kansainväliset kriisijoukot rientävät apuun. Maa rauhoittuu toukokuusta lähtien.

Eero Ketola
Perniöläissyntyinen kirjoittaja oli silminnäkijänä Etelä-Albanian kaaoksen alkaessa.

Jaa artikkeli: