Siihen, että sokerijuurikasta kylvetään, on vielä viikkokausia aikaa, mutta taustalla tehtävä työ ei ole tauolla talvellakaan.
MTK ja Sucros ovat rummuttaneet kiertueella juurikkaan puolesta, tavoitteena on saada viljelijöitä innostumaan juurikkaasta ensimmäistä kertaa tai palaamaan juurikkaan viljelyyn.
Tavoite on kunnianhimoinen; lähes tuplata nykyinen 60 miljoonan kilon tuotantomäärä. Porkkanana on tonnikohtainen hinnankorotus.
Kaikki kielii siitä, että yhteinen halu taata nimenomaan kotimaisen juurikkaanviljelyn tulevaisuus on vahva. Hinnankorotustarjous on ilman muuta iso asia, samoin esimerkiksi viljelijöiden jo vuosia esittämä ns. hallinnollinen listiminen, jossa kannan osuus sovitaan valmiiksi jo paperilla. Kyseessä on myös käytännön asia, mutta selvästä rahasta ja sitä kautta kannattavuudesta ja läpinäkyvyydestä on kyse siinäkin. Ehtoja on viilailtu monessa kohdassa.
Halua on, osaamista on ja peltoa on – lähiaikoina selviää, onko myös tekijöitä. Toiminnalle on joka tapauksessa annettu ilmeisestikin entistä mieleisemmät raamit, jos tiloilta kysytään. Hyrinä alan ympärillä on selvästi duurivoittoisempaa kuin esimerkiksi runsas vuosikymmen sitten; vuonna 2004 oli sokerireformin myötä vaakalaudalla koko juurikkaanviljely ja paria vuotta myöhemmin hiljeni Salon sokeritehdas.
Juurikasperinteen mittakaavassa tai vanhojen tilojen historiaan peilaten aikaa näistä tapahtumista on kulunut varsin vähän – silti niin paljon, että niitä ei liene enää syytä muistella vaan katsoa eteenpäin uusien viljelyehtojen turvin.
