Neuvolatoiminta täytti viime vuonna 100 vuotta. Perheet ovat saaneet neuvolasta jo sadan vuoden ajan korvaamattoman arvokasta tietoa ja tukea vanhemmuuteen.
Teknologian kehittyminen on vienyt palvelua suurin harppauksin eteenpäin, mutta joissain asioissa on otettu myös takapakkia.
Lapsen syntymä on perheen arkea mullistava hetki. Vanhemmuuteen ei ole mitään käsikirjaa. Jo odotusaikana voi herätä monenlaisia huolia ja kysymyksiä, joihin neuvolan terveydenhoitajat osaavat antaa vastauksia.
Informaatiotulvan keskellä yhä useampi vanhempi kaipaa kuitenkin neuvoja enemmän sitä, että joku pysähtyisi kuuntelemaan heidän huoliaan. Suomessa on suuri joukko vanhempia, jotka saivat lapsen koronavuosien aikana. He eivät päässeet osallistumaan perhekahvilaan tai mihinkään yhteisölliseen toimintaan rajoitusten vuoksi. Joillekin ihmisille neuvola on voinut olla ainoa paikka, mistä pyytää apua ja kertoa huolistaan. Kaikilla ei ole laajaa turvaverkostoa.
Kun tähän yhdistää sosiaali- ja terveysalalla vallitsevan työvoimapulan ja kiireen, moni vanhempi on jäänyt yksin huoliensa kanssa.
Terveydenhoitajia ei voi syyttää; he tekevät arvokasta työtä, sillä ajalla ja niillä resursseilla, jotka heille on annettu.
Vanhempien pyyntö ei kuitenkaan ole kovin suuri. Läsnäolo ja kuunteleminen eivät vaadi uusinta teknologiaa tai kalliita hankintoja. Meillä on pitkäikäinen ja toimiva neuvolajärjestelmä. Sitä pitää vaalia niin, että tulevatkin sukupolvet saavat tukea vanhemmuuden eri vaiheissa.
