Särkisalon Meripirtillä on opeteltu tämä viikko uimaan. Pitäjän yhdistykset tarttuivat toimeen ja korjasivat yhden epäkohdan palvelutarjonnassa: nyt Särkisalossa on taas uimakoulu. Kuvio ei ole ainutkertainen, sillä joitain vuosia sitten Teijon alueen kyläyhdistys teki samanmoisen ratkaisun. Uimakoulu haluttiin silloinkin pitää ennen muuta lähellä.
Todennäköisesti tätä kirjoitusta lukee uimataitoinen, aikuinen ihminen. Tällöin uimataito voi tuntua itsestäänselvyydeltä – siltä, että kaikkihan nyt uida osaavat. Hyvä olisi kuitenkin muistaa, että näin ei ole. Kukaan ei synny uimataitoisena.
Jotkut oppivat uimataidon kotioloissa, mutta iso on myös se ryhmä, jolle uimakoulu opettaa välttämättömät vesitaidot. Siksikin kynnyksen uimakoululle pitäisi olla niin matala kuin suinkin; aikuisena taito voi jäädä hankkimatta jo siksi, että uimataidottomuus hävettää. Koulun liikuntatuntien varaan ei voine laskea paljoakaan; uimakertoja on harmillisen vähän.
Suomi on joka tapauksessa vesien maa ja eteläinen Salo eritoten; järviä, lampia, joenuomaa ja merenrantaa riittää. Veden ääreen päätymistä on aika vaikea välttää. Kyse ei ole vain siitä, että uimataitoinen voi pulahtaa kesäpäivänä uimasille. Uimataito on ennen muuta turvallisuustekijä; arkisimmillaan kyse on siitä, että laiturilta veteen liukastunut saa uitua muutaman metrin matkan rantaan. Yhtä olennaista on se, että uimataitoinen saa voi saada pelastettua jonkun toisen veden varaan joutuneen hengen.
Vesillä viihdytään ja virkistytään ja niin pitääkin olla.Toisaalta onnettomuuden sattuessa vesi voi viedä henkiä; Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton ennakkotilaston mukaan kesäkuun puoliväliin mennessä Suomessa oli hukkunut tänä vuonna 35 ihmistä. Uimaopetus tähtää siihen, että tämä tilasto kaunistuisi.
