Eteläistä Saloa halkova vesistö, Perniönjoki, on noussut paikalliseksi puheenaiheeksi.
Joella on kiistatta historiallinen ja maisemallinen arvonsa, mutta myös arjessa rasittavat puolensa; Perniön asemaseudulla manaillaan uoman tulvimisherkkyyttä pellolle, meren rannalla Särkisalossa taas harmitellaan sitä, mitä joen myötä mereen kulkeutuu. Tästä on kannettu tiettävästi huolta jopa Kemiönsaarella asti.
Kolmas näkemys asiaan tulee heiltä, joiden mielestä joki saisi olla vuolaanpuoleinen ja täten ympäristöä piristävä elementti Perniön kirkonkylässä.
Kaikilla osapuolilla on kiistatta perusteet olla joesta kiinnostuneita ja sen vaikutuksista huolissaan.
Tärkeintä voisi nyt olla istuttaa kaikki yhteen pöytään ja hakea joka osapuolta tyydyttävä kompromissi. Paras toimenpide voi olla sellainen, mitä ei vielä ole ajateltukaan.
Vesistöasioiden osaamista Suomessa kyllä on, joten tiedon puutteesta ei ole pulaa – eikä välttämättä rahoituksenkaan, kunhan vaan tieto ja rahoituskanavat löydetään.
Vesistö on joka tapauksessa kokonaisuus, jossa toimenpiteiden vaikutukset kertautuvat herkästi muuallekin. Kun merialueiden kuormitusta tarkastellaan, on joku osuutensa asiaan toki myös Perniönjoen kanssa samaa uomaa pitkin purkautuvalla Kiskonjoella.
Kiskonjoelle hoitosuunnitelmia on tehty ja toimenpiteitäkin on saatu aikaan ja vireille. Perniönjoella ei ole tehty isoja kunnostuksia miesmuistiin, joten sikälikin joki on hyvä ottaa nyt puheeksi.