Käsillä on työläin aika liikenteessä; illat ja aamut pimenevät tasaista tahtia ja oman osansa asiaan tekevät sateet, tiellä mahdollisesti hitaasti liikennöivät maatalouskoneet ja liikkeellä olevat hirvieläimet.
Viimemainittujen suhteen riski on todellinen, esimerkiksi pelkästään Salon alueella on tänä vuonna kirjattu yli 200 hirvieläinonnettomuutta. Valtaosassa vastapuolena on peura tai kauris, jolloin lopputuloksena on usein vain peltivaurioita ja pelästyminen. Hirveen törmättäessä pelissä on usein henki, olipa käytössä millainen auto vain. Tilastoista voi saada osviittaa siitä, missä eläimiä liikkuu eniten – toisaalta moni kolari on sattunut paikassa, jota voisi luulla turvalliseksi. Nopeuden pudottaminen on ainoa varma konsti pitää riskit pieninä.
Oma lukunsa on kevyt liikenne, polkupyörät ja jalankulkijat. Moni hoitaa velvoitteensa hyvin; pyöräillessä käytetään kypärää, pyörässä on valot ja heijastimet ja ajopaikaksi syyshämärällä valitaan turvallisin paikka eli pyörätie, jos sellainen käytössä on.
Toinen ääripää on autoilijan vinkkelistä kurja; tummiin pukeutunut tai polkija kävelijä väärän puolen pientareella ilman heijastimen heijastinta.
Materiaalin puutteesta ei voi olla kyse; esimerkiksi heijastimia jaetaan joka syksy ilmaiseksi tuhatmäärin, eivätkä otsalamppu tai heijastinliivikään ole kalliita ostoksia. Koululaisille pidetään joka syksy tietoiskuja asiasta eikä syyttä.
Tiedon puutteesta tuskin on laiskasti varustautuvien aikuistenkaan kohdalla kyse, mutta pienestä ajatusvirheestä voi olla: tärkeää olisi oivaltaa, että yhtä lailla kuin autoilija, on kävelijäkin tietä tai katua käyttäessään osa liikennettä. Näin jalankulkijaakin koskee muutama velvoite ja sääntö – jos kohta oikeuskin.
