Pakkaslumi narisee saappaiden alla, kun Pertti Falkstedt ja Kari Nurmisto harppovat kairat olalla jäälle. Taivaanranta on helmikuisen sinipunainen. 
Ollaan Särkisalossa Meripirtin edustalla ja matkalla mateen hakuun.
Avannot auki, harat pohjaan. Jäällä on hetken aika hiljaista, mutta näin ei ole aina.
Työasiat, palaverit ja paperit ovat jäällä kaukana mutta eivät kielletty puheenaihe. Niitä on laidasta laitaan.
– Ihan kuin siinä Junnu Vainion laulussa yleisestä saunasta, hörähtää porukkaan liittynyt Tapio Meriluoto.
– Olosuhteet ovat vaan hiukan erilaiset.
Välillä vaihdetaan avantoa.
Tieto mateista pengersillan kupeessa piti paikkansa. Kari Nurmisto hihkaisee ja nostaa ensimmäisen avannosta ylös.
Nurmisto verestää matikan oitis, laatuvaatimukset ovat kovat.
– Pysyy liha vaaleampana kun sen verestää heti.
Niinpä niin. Jäällä istuu myös kolmen miehen rivi herkkusuita. Kun ruokaan päästään, ei pohdinnoista ole tulla loppua.
Lue koko juttu resepteineen Perniönseudun Lehdestä
