Salon seurakunta pistää kiinni aluetoimistojaan tai supistaa rajusti aukioloaikoja.
Pessimistisimpiä päätös tuskin edes yllätti, muidenkin mielestä se voi tuntua lähes sanelemalla tehdyltä. Alueilta ei ihmeesti ole kysytty mielipiteitä asioista.
Seuraavaksi asiaa puidaan kirkkoneuvostossa ensi viikolla.
Totta on, että se aika, jolloin virkatodistuksia kirjoitettiin pelkästään työnhakijoille nippukaupalla, on takana. Osan asioista voi varmasti hoitaa sähköisesti ja se järkevää onkin.
Asialla on myös toinen puoli. Yksi sivujuonne on se, että osa ihmisistä on päättänyt olla siirtymättä sähköiseen asiointiin. Samaan törmätään aina, kun närää herää siitä että joku valtion tai kunnan palvelu keskittyy isoon taajamaan.
Seurakunta mielletään yhdeksi viimeisistä linnakkeista, joissa myös pehmeät arvot kunniassa.
Aluetoimistojen sulkeminen liippaa kuitenkin jo liki kovempia arvoja: tehostamista ja rationalisoimista.
Paljonko näistä periaatteista olisi mahdollista tinkiä sen tiedon nojalla, että seurakuntatoimistoissa hoidettavat asiat ovat ihmisille niitä kaikkein tärkeimpiä.
Kärjistäen voisi ajatella, että matkan ja paidan hankkiminen netissä vielä menettelee. Ristiäisten tai hautajaisten sopiminen vain verkossa tai puhelimessa tuntuu ajatuksena perin kolkolta.
