Sunnuntaina isiä muistetaan ja muistellaan isänpäivän merkeissä. Juhlahetki saa miettimään isän roolia nykypäivän perheessä.
Vielä nykyäänkin isät ja äidit voivat päätyä perheessä eri rooleihin sukupuolen perusteella. Ehkä yhä elää stereotypia siitä, että isä leikkii lasten kanssa ja pitää yllä kuria, kun äiti hoivaa ja huolehtii. Äitiys ja isyys ovat kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisia, eikä rooleissa tarvitse olla eroa. Molemmissa kantava voima on lapsen rakastaminen ja tämän tarpeista huolehtiminen sekä käytännössä että tunnetasolla.
On sekä lapsen että vanhempien kannalta parasta, että molemmat vanhemmat ovat läsnä lapsen elämän eri osa-alueilla.
Perheitä ja ihmisiä on toki erilaisia. Molempien vanhempien ei tarvitse aina viedä lasta jalkapallotreeneihin tai auttaa läksyissä. Terveiden suhteiden muodostumisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että perusasiat ovat kunnossa molemmilta vanhemmilta sukupuoleen katsomatta.
Yksi lapsen perustarpeista on yhteyden kokeminen vanhempiinsa. Sen voi kohdata monin tavoin, mutta yksi on keskustelu ja etenkin tunteista puhuminen.
Suomessa miehet ovat stereotyyppisesti vähäpuheisia, ja silloin, kun he puhuvat, aiheena ei yleensä ole tunteet. Isä varmasti auttaa lasta hädän hetkellä, mutta isän on tärkeää pysähtyä miettimään myös sitä, tunteeko lapsi, että voi avautua hänelle iloistaan, suruistaan ja toiveistaan. Voiko lapsi kertoa, että koulussa jokin asia pelottaa tai että haluaisi viettää enemmän aikaa isän kanssa?
Isänkin kannattaa muistaa pysähtyä keskustelemaan lapsen kanssa ja kysyä, mitä hänelle oikeasti kuuluu.
Aito kiinnostus lapsen tunteita ja mielipiteitä kohtaan tekee lapsen näkyväksi. Se opettaa, että hänen tunteillaan on merkitystä. Samalla lapsen tunnetaidot kehittyvät.
Samalla isän ja lapsen välinen suhde ja luottamus vahvistuvat. Lapsi saa isältä vahingossakin opituista tunnetaidoista henkisiä eväitä, jotka kantavat vielä aikuisuudenkin läpi.
