Ehkä yksi sananvaihto kertoo tunnelmasta kaiken. Heimo Heikkonen toteaa, että otetaanpa tämä tanssi hitaasti askel kerrallaan, kun mukana on ensikertalaisiakin.
–Mut ei me vanhatka muisteta, kuuluu porukasta, joka ratkeaa lämminhenkiseen nauruun.
Tämä naula vetää: koko joukko saa kertauksen.
Tanssimusiikkia ja naurua on ilmassa Särkisalon koulun liikuntasalissa maanantaisin. Yhres-toiminnan järjestämään senioritanssiin tullaan parhaimmillaan Kiskosta asti. Kyse ei ole paritanssista, vaan porukalla tekemisestä.
– Vähän kuin tanhun ja piirileikin välimuoto, Heikkonen naurahtaa.
Näin todella on; maaanantain avausnumero ciirosta tulee sivullisen mieleen vähän zorbas. Kohta mennään Amerikan tasangoille Tennessee big walkin kanssa ja wienervalssi, samba ja jenkka seuraavat.
–Tule koettamaan, huomaat että hiki tulee, kujeilee Ritva Keinonen.
Näennäisestä leppoisuudestaan huolimatta senoritanssi on täyttä liikuntaa, mutta ystävällistä sellaista.
–Ei se ota ollenkaan niin nivelille, vakuuttaa Raila Palm.
Muukin joutuu hommiin kuin nivelet: Palm ja Maija Laukkanen muistuttavat siitä, että tanssi pistää myös muistin työhön: askelissa on oma opettelunsa – tansseja on monta ja kaikissa eri kuviot.
Se tiedetään, mitä nauru sanonnan mukaan saa ihmiselle aikaan.
–Me kyllä elämme tosi pitkään, uskoo Raita Hallberg.
Koko juttu painetussa lehdessä
