Perniön yhteiskoulussa oltiin tiistaina tärkeiden asioiden äärellä.
Suomen punaisen ristin teemapäivässä puhuttiin niin ensiavusta kuin suvaitsevaisuudestakin ja myös harjoiteltiin näitä asioita käytännössä.
Siellä, missä opetussuunnitelmia tehdään, kannattaisi höristää korviaan sille ajatukselle, että ensiapu voisi olla osa varsinaista opetusta – etenkin, kun kyse ei aina ole suurista rahallisista panoksista vaan tuntien sisällön jakamisesta.
Ensiaputaitojen tärkeyttä kukaan ei voi kiistää, eikä tällä ole tekemistä sen kanssa että nuoretkin liikkuvat tänä päivänä varsin paljon varsin itsenäisesti: tapaturma tai sairauskohtaus kohdataan perin usein kotona.
Kyse on kansalaistaidosta joiden opettamisella koulullakin on tietty vastuunsa. Jonkun yhteyden aiheeseen voi nähdä siinäkin, että terveystieto on aina vain useammin ylioppilaskokeissa kirjoitettavien aineiden joukossa.
Punaisen ristin kaltaiset vierailijat voivat nousta koulujen arjessa tärkeään rooliin, jos ja kun lomautuksia jatketaan. Kolmannen sektorin mukaan ottamisesta puhutaan ainakin juhlapuheissa, mutta kun yhdistyspohjalta toimivan organisaation ihmiset pitävät koko joukolle seiskaluokkalaisia koko koulupäivän, puheet muuttuvat käytännöksi. Tämän kaltaisia vieraita voi hyvin käyttää opetuksen tukena niinä päivinä, kun varsinainen henkilökunta on vajaalukuista.
Oppilaat saavat päivästä varmasti jotain, ja yhteiset tunnit voivat toimia myös niin päin, että joku joukosta kiinnostuu lähtemään mukaan yhdistystoimintaan.
