Perniössä havahduttiin ehkä yllättäenkin siihen, että yläkoulun ja lukion rakennuksissa on ongelmia. Sekä vanhaa että uutta osaa on vuosien ja vuosikymmenien aikana korjattukin ja niin, että ylläpito näkyy satunnaisellekin kävijälle.
Toisaalta kaupungin teettämät kuntoraportit kertovat, että ylläpito- ja korjausvelkaa on silti, havaintoja kosteudesta ja mikrobivaurioista on kirjattu, samoin muun muassa ilmanvaihdon toimimattomuudesta. Osa pulmista periytyy jo rakentamisen ajalta. Peruskorjauksen on arvioitu olevan laaja ja kallis.
Asia otti askeleen eteenpäin tiistaina, kun Salon opetuslautakunta päätti esittää, että yhteiskoulun ja lukion tarvitsemia uusia tiloja aletaan suunnitella alakoulun läheisyyteen. Esityksestä on vielä pitkä matka rakentamiseen, mutta odottaa sopii, että aihe herättää vilkastakin keskustelua. Alakoulun rakentamisen aikaan viitisen vuotta sitten kävi niin, että rakennus lopulta muuttui melkoisesti alkuperäisistä suunnitelmista.
Ensimmäinen, yläkoulun mahdolliselle uudisrakennukselle kriittinen mielipide, julkaistaan tämän viikon lehdessä sivulla neljä. Keskustelu niin puolesta kuin vastaankin saa jatkua. Loppujen lopuksi tavoite on yhteinen: taata alueen oppilaille toimivat ja monin tavoin turvalliset koulutilat.
Siinä rinnalla voi nyt tuntua vähäiseltä huoli vanhojen koulujen kohtalosta. Tämä kevät on opettanut, että kaupunki ei pura tarpeettomaksi jääneitä rakennuksiaan, jos ostaja löytyy – mutta joskus purkamiselle ei liene vaihtoehtoa. Yhteiskoulun rakennuksista etenkin vanhempi on kiistatta osa kyläkuvaa ja kaupunkimaisuudessaan omanlaisensa näky. Sanottavansa sen purkamiseen voi olla aikanaan museoviranomaisellakin.
