Suomi alkaa tänään hiljentyä pääsiäisen viettoon, kuka milläkin tavalla. Joillekin pääsiäinen on harras juhla, toiselle tervetullut levähtämisen hetki, kolmannelle kevään varma merkki, viidennelle neljä päivää hyvin syömistä ja kuudennelle tiukka työputki.
Kun vuoden päivät on eletty kovin poikkeuksellista aikaa ja eletty hissukseen, voi tosin olla, että varsinaista hiljentymistä ei edes tapahdu. Paljon tekemisen mahdollisuuksia on edelleen koronan takia säpissä, joskin kevään valjetessa aukeaa myös uusia.
Kaukana ei ole ajatus siitä, että viime kesänä alkanut ulkoilu- ja lähiretkeilybuumi saa jatkoa edelleen
Kaukana ei ole myöskään ajatus siitä, että vähän muutakin kaivataan; yksi pääsiäinen poikkeusoloissa voi olla vielä jännittävä kokemus, toinen tai kolmas jo tympäisevät. Liiketoiminnastaan ison siivun pandemian vuoksi menettävät voivat sanoa asiasta rumemminkin ja perustellusti.
Koronauutisointi leimaa myös pääsiäispyhiä, haluttiin tai ei. Esimerkiksi kysymystä rokotusjärjestyksen muuttamisesta on käsitelty hallituksen pöydässä viimeksi eilen. Asia voi vaikuttaa etäiseltä, mutta sitä se ei ole:Salossa ja sitä myöten Perniössä ollaan pahimpien pandemia-alueiden eli Turun ja Helsingin välissä ja liikettä näiden kaupunkiseutujen suuntaankin välttämättä on. Sitä pienempi on altistumisen riski, mitä vähemmän.
Ulkonaliikkumisrajoitukset ovat kova sana, mutta tavoitteen pitäisi olla selvä ilman niitäkin: malttaa vielä liikkua ja tavata ihmisiä niin vähän kuin mahdollista. Metsäretki oman perheen kesken sopii kyllä, juuri muu ei. Rajoitusten purkamisen aikataulukin on jo välähtänyt otsikoissa, mutta siihen on vielä matkaa. Ehkä pieni toivo tulevasta kuitenkin jo elää.
