Latokartanonkoski Perniössä on hieno kohde: koski on eteläisen Suomen mittapuulla komea ja luonto sen ympärillä ainutlaatuista. Kiskonjoki näyttää paikalla yhdet monista kasvoistaan. Jokainen paikalla käynyt tietää, että koski rantamineen näyttää, kuulostaa ja jopa tuoksuu aivan erilaiselta. Keväisenä päivänä kohina huumaa. Aivan turhaan eivät esimerkiksi luontokuvaajat Kiskonjokivarressa viihdy.
Koski on viimein yksissä käsissä: muutaman vuoden takaisella päätöksellä koko alue siirtyi valtion eli Metsähallituksen hallintaan. Lähtökohtaisesti hyvä niin: voisi sanoa, että samalta luukulta löytyvät jatkossa niin retkeilyrakenteiden kuin muinaisjäännnöstenkin hoito ja kalastuslupien myynti.
Jonkin verran parranpärinää aiheutti viitisen vuotta sitten kalastuksen loppuminen koskella: nyt lupamyynti on käynnistymässä, edelleen tarkoin kiintiöin. Niillekin on perusteensa.
Massamatkailun kohdetta koskesta tuskin tulee, mutta paikalla riittänee silti jatkossakin liikennettä: kalastajia, rentouttavalla retkellä kävijöitä ja tietysti myös partiolaisia – aivan kosken tuntumassa sijaitsevasta Rotholmasta on tulossa sananmukaisesti partiolaisten talo, sillä seurakunta aikoo lahjoittaa sen lippukunnalle. Toivoa sopii, että lippukunnassa riittää väkeä ja tätä myöten leveät hartiat: vanhoissa taloissa riittää aina tehtävää.
Koskialueella ja sitä kiertävillä luontopoluilla on tehty viime vuosina paljon kohennusta niin Elyn vetämän hankkeen kuin muun muassa Salon seudun luonnonsuojeluyhdistyksen ja WWF:n talkoovoiminkin. Alueella on hyvä pohja, josta jatkaa ylläpitoa ja parannuksiakin. Toivottavasti tähän riittää edelleen voimavaroja ja selvää rahaakin.
