Skip to main content

Heinähatun ja Vilttitossun parissa meni monta oppituntia ja välkätkin päälle

Kiira Lindegren oli Perniön neljäsluokkalaisten näytelmän Vilttitossu, Enni Repo Heinähattu – kuten kuvastakin näkyy.

Perniön yhtenäiskoulun alakoulussa pidettiin torstaina huolta tontun hyvinvoinnista, kähvellettiin paisti, palautettiin paisti, tarvittiin poliisia ja kuultiin aika paljon musiikkia.

Koulussa vietetään vielä ennen joulutaukoa joulujuhlaakin, mutta vähintään pientä kuusijuhlaa vastasi neljäsluokkalaisten kaksi kertaa esittämä näytelmä Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä.    Esitys pohjasi samannimiseen, Tiina ja Sinikka Nopolan kirjoittamaan näytelmään ja perniöläissuihin sopivaksi sen oli muokannut opettaja Maarit Kurkola.

Olennaista on, että kaikki muukin oli tehty itse:
–Välillä oltiin välitunnillakin maalaamassa lavasteita, myönsi Heinähatun roolin esittänyt kymmenvuotias Enni Repo.

Vilttitossun osan torstaina suorittanut Kiira Lindegren tuumi, että liikuntatuntien käyttäminen tanssiharjoituksiin on oikeastaan sama asia kuin liikuntatunti.   Aika moni muukin tunti oli saanut luovuttaa minuuttejaan harjoitteluun, lisäksi pääosakaksikko ja koko muukin esiintyjäkaarti olivat saaneet myös kotiläksyä.

Kiira Lindegren muistuttaa, että vain vuorosanat eivät teetä työtä:  näyttämöllä on myös paljon menemistä, asioiden viemistä ja tuomista ja muuta liikettä.   Hän on haaveillut teatteriharrastuksesta eikä haave ole unohtunut,  Enni Poso sitä vastoin aikoo pitää harrastuksensa liikunnallisina.  Toinen pääosa on silti saavutus, sillä Enni muistaa uuteen kouluun tulleensa jännittäneensä kovasti esiintymistä.   Nyt hän sai Heinähatun osan nostamalla kätensä ensimmäisenä pystyyn, kun halukkaita päärooleihin luokassa kysyttiin.
–Ja tämä kyllä antaa enemmän kuin ottaa, vakuuttaa opettaja Sini Tallqvist.

Tekniikka on uudenkarheassa koulussa jotain ihan muuta kuin takavuosina.   Tekijät olivat itsekin yllättyneet siitä, että talossa on jopa langattomia ”poskimikrofoneja”.   Ääniteknikot löytyivät omasta takaa ja homma toimi: kun joku painoi näyttämöllä kuvitteellisen ovenkarmin nappia, kuului kohta ding-dong.

Lavalle oli tehty niin Kattilakoskien keittiö, vaja kuin naapurin Alibulleninkin talo ja sinne telkkari, jossa olivat päällä Linnan juhlat.  Antennitkin kehiteltiin kahdesta sukkapuikosta, virnistää Sini Tallqvist.

Usein juonenkäänteitä syntyy siitä, että Vilttitossu on omapäinen tai jopa jekkuiluun taipuva, mitä Heinähattu ei ole oikestaan ollenkaan.   Torstaina esityksen jälkeen Kiira Lindegren vitsaili siitä, että harjoituksissakin olisi voinut tehdä kepposia.    Esityksen jälkeen olo oli väsynyt ja näyttelijät kuumissaan.  Päivän päätteeksi tarkoituksena oli katsoa luokassa Heinähattu ja Vilttitossu -elokuva.

Jaa artikkeli: