Monet nuoret yläkouluikäisistä täysi-ikäisiin ovat saaneet tai saavat näinä päivinä hyviä uutisia. Kuka on taistellut tiensä ylioppilaaksi, kuka saanut menestyksellä loppuun ammattiopintonsa – ja kuka saanut unelmiensa kesätyöpaikan.
Kaiken ilon vastapainona on tietysti myös tapauksia, joissa opinnot eivät pääty toivotusti eikä kesätöitä tahdo löytyä mistään.
Tällaista postia saaneita voi lohduttaa: kirpaiseva tieto ei ole maailmanloppu, vaikka siltä voi hetken tuntua.
Tänä vuonna kesätöitä on haettu paikallisesti vilkkaasti.
Kesätöiden hakuun joka tapauksessa panostetaan enemmän kuin takavuosina: Perniön yhteiskoulussa jo perinteiseksi muodostunut kesätyöpäivä kevättalvella on tästä hyvä esimerkki. On luontevaa, että koulu opettaa myös työnhaun tapaisia yhteiskunnallisia taitoja.
Tässä lehdessä olevasta jutusta käy ilmi sekin, että moni ei ole hakenut kesätöitä ennen kuin täysi-ikäisenä.
Yksi selitys on helppo: koronapandemian alusta on jo yli viisi vuotta, mutta sen häntä sotki vielä monet kesätyönhaut.
Loputtomiin senkään taakse ei voi mennä.
Aina voi kysyä, onko ajassa muuten jotain sellaista, jonka vuoksi kesätyönhaku mielletään ylivoimaisen vaikeaksi. Tässä voidaan tarvita paitsi koulun opetusta ja ohjausta, myös vanhempien patistusta.
Aika tietysti on yhdessä mielessä toisenlainen kuin vaikka 30 vuotta sitten. Kotiovelle saa kaiken ruoasta vaatteisiin ja yhteydet kavereihinkin hoituvat kotisohvalta käsin.
Kesätyötkin ovat muuttuneet, mutta kaksi asiaa taitaa päteä aina vaan: harvaa kesätyötä voi hoitaa kotoa käsin – eikä juuri ketään haeta kotoa töihin.
