Salossa juhlitaan viikonloppuna 70-vuotiasta kansalaisopistoa.
Maalla voi kismittää, että juhla on keskustaajamassa – jos joku kovasti kahvin ja esitysten perään on.
Oikeaan harmitukseen ei ole suurta syytä; kansalaisopisto on yksi niitä toimijoita, jotka todella näkyvät myös entisissä kuntakeskuksissa ja jopa maaseudulla. Huomattavasti nykyistä harvemmissa ikkunoissa palaisivat talvi-iltoina valot, jos niiden takana ei olisi nimenomaan kansalaisopiston toimintaa; tanssiryhmää, entisöintipiiriä tai vaikka espanjankurssia.
Kaupunkia on etenkin talouden kehnoina aikoina syytetty monenlaisesta palveluiden keskittämisestä, mutta opiston kohdalla tämän lajin moitteisiin ei ole isoa syytä.
Opisto on syntynyt aika lailla erilaiseen maailmaan kuin missä nyt eletään. Opiskelun ja monenlaisen itsensä kehittämisen mahdollisuuksia on tänä päivänä koko lailla paljon. Jokainen voi valita kiinnostuksensa, asuinpaikkansa ja usein myös maksukykynsä perusteella sopivan harrastuksen.
Kansalaisopisto on pitänyt sitkeästi pintansa tarjonnan keskellä.
Ensiarvoisen tärkeää on se, että tuntiopettajia on löytynyt, jopa harvinaisempiin aineisiin. Aivan selvää ei ainakaan pienemmillä paikkakunnilla liene, että esimerkiksi kaikkiin kieliin löytyisi opettajia.
Kun listoilla on parisataa tuntiopettajaa ja luennoijaa, ja opiskeljoiden määrässä puhutaan tuhansista, on selvää että opisto myös koskettaa suhteellisen isoa joukkoa salolaisista.
Ryppyotsaisesta opiskelusta kansalaisopistossa harvemmin on kyse, miellyttävästä ja tehokkaasta uuden oppimisesta ennemminkin. Useimmissa harrastuksissahan on kyse siitä, että opitaan uutta.
Elämänlaadun kohenemisestakin joku voisi juhlavasti puhua.
