Perniössä järjestetään runsaan viikon päästä Laurin markkinat. Tapahtuma on vähintään perinteinen ja menneiden vuosien ohjelmia katsellessa käy selväksi, että ohjelma on ollut joskus hyvinkin omintakeista ja siksi mieleen painunutta. On ollut tehtävää ja koettavaa moneen lähtöön.
Markkinoiden jatkosta on puhuttu aikaisemminkin huolestuneesti: kuka järjestää ja mitä järjestää ja millä rahalla.
Tämän viikon lehdessä markkinayhdistyksen ihmiset toteavat ykskantaan, että nyt on aika jonkun muun tarttua toimeen. Tähän ilmoitukseen heillä on oikeus: ketään ei voi velvoittaa aikavaan ja työlääseen tekemiseen vuosi toisensa jälkeen.
Perinnettä tietenkään ei kannatakaan pitää yllä vain perinteen yllä pitämisen vuoksi: jos markkinoita järjestetään vain tavan vuoksi, tapahtuma joutaa mennä. Markkinat kuitenkin selvästi kiinnostavat sekä myyjiä että kävijöitä, joten tapahtuman ilman muuta soisi jatkuvan ja paikallisen maun säilyvän.
Laurin markkinat eivät ole elokuun ensimmäisen viikonlopun ainoa tapahtuma kylällä. Markkinoiden vierellä pidetään hyvin paikallisia festareita ja maalaistoria. Avoinna ovat niin ikään muun muassa museo, lainamakasiini ja pappila. Kävijöiden silmissä kaikki voi näyttää myös yhdeltä ja samalta markkinatapahtumalta. Viikonlopun aikana ympäri kylää ahertaa melkoinen joukko ihmisiä, kukin tahoillaan. Sivullinen miettii, sopisiko tämä porukka yhden pöydän ääreen jo hyvissä ajoin ennen elokuuta miettimään tulevaa ja tehdä yhteistyötä; vähintäänkin aivoriihessä voisi tulla ilmoille vastaisen varalle loistoidea tai parikin.
Ennen talvea pitäisi tietysti tietää sekin, onko markkinayhdistyksellä jatkoa – ja jos on, toivottavasti siitä ei tule yksi lisätyö jonkun sellaisen ihmisen niskaan, joka jo huhkii sen seitsemässä yhdistyksessä.
