Raine Lindeman nostaa kädelleen valkoisen murusen. Sormella hieraistaessa se menee pölymäiseksi jauhoksi.
–Hevosesta jää koosta riippuen kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen litraa tuhkaa, kissasta kourallinen, hän sanoo.
Salon Eläintuhkauksen uusi tuhkaamorakennus on toimintavalmis ja tuhkaustoiminta jo alkanut. Perniön Ylönkylään nousseeseen laitokseen odotetaan asiakkaita eri puolilta Etelä-Suomea.
–Jos Porista vetää linjan itään, sen alle jäävällä alueella on esimerkiksi valtavasti hevosia. Tästä lähin uuni on kuitenkin Mäntsälässä, Lindeman summaa.
Tuhkaamorakennuksen päätyyn tulee toimisto- ja vastaanottotilat, joita vielä viimeistellään. Lindeman sanoo, että asiakkaille toimiston puoli on se, mikä jatkossa näkyy, varsinainen uunihuone ja kylmiö kuuluvat vain yrittäjälle. Lindemanin kanssa toimintaa pyörittää jatkossa hänen puolisonsa Liisa Jalonen.
Ne eläimet, joiden tuhkan omistaja haluaa takaisin, merkitään ja sama merkintä kulkee mukana koko prosessin ajan niin, että uurnaan siirrettävä tuhka on varmasti oikeaa.
Usein lemmikki kuten koira tulee viimeiselle matkalleen huopaan käärittynä. Lempipeittoonsa paketoituna se myös asetetaan tuhkausuuniin, lupaa Lindeman. Isommat eläimet voivat olla suljettuna esimerkiksi muoviin.
Salon Eläintuhkauksen erikoisuus on tuotantoeläimillekin riittävän iso uuni; sen tilavuus on runsaat neljä kuutiota, joten kaksikin hevosta voidaan tuhkata kerralla. Vierellä on myös noin kuution vetoinen pienempi uuni.
Uunin lämpötila pyörii tuhkauksen aikana yli tuhannessa asteessa. Ohikulkijat eivät tiedä, koska tuhkaus on käynnissä: jälkipoltin takaa sen, että piipun päästä ei tule savua eikä hajua. Tätä edellyttävät myös lupaehdot.
Lindeman pohtii, että palvelu on se, johon on panostettava. Tarvittaessa yrittäjä esimerkiksi hakee eläimen kotoa. Työtunteja kuluu myös muuhun kuin itse tuhkaamiseen, muun muassa kuljetuskalustoa on kyytien välissä desinfioitava ja tätä varten osaksi tuhkaamorakennusta on rakennettu pesuhalli. Näin katkaistaan mahdollisten eläintautien eteneminen.
