Maire-täti täyt kahreksankymment ja hää ol ottanu oikke pitopalveluihmise kottisas hoitama trahteraukse,
ku hää meinas, ettei hää jaks simmost ruljanssi ite.
Metänperäläise oliva kans juhli lährös. Pappuk ol tullu jo hyvis ajois kyytti varttoma. Hää istus mustas
puvusas ja kattel, ku toise sähläsivä erestakasi. Terol ol mustan pikkujakun kans kirkkanpunase pöksy
ja hää ol sitonu ponihäntäs siististe kiine.
Pappuk tiirail hänt altkulmies “Marakatin pöksy, eik see mallais nyy hyvi, jos pistäsis punase ruseti tukka.”
Unskil ol menos se iäikune painiottelu vaaleanpunase paira yläknapi ja kravatin kans.
Kerttu pyäris erestakasi uures klenninkisäs, simmoses, mitä sukulaise ei ol viäl nähny.
Pappuk sihtas hänt otta rypys “Roikkuk sult jotta?”
“No ei, tää o vaa tämmöse malline, et täs o eripitussi liäppei.”
Pappukal ei heitin tyylikkyytes oikke aukentunu. Hää mutis ittekses “Mitä Maireki mahta meinata, ku tulla
häne juhlisas ku joku sirkuslaise.”
Tero ot kitarakotelo kailosas ja hihkas “Se o menoks ny, jos joku uskalta marakatin kyyttin tulla.”
Pappuk ol kans ottanu lahjaporukka ossa ja hää ihmettel, ku ei kellä ollu mittän paketti “Mitä Mairel
anneta lahjaks?”
Kerttu tiäs “Hää saa lahjakorti kylpylä.”
“Ai, menek hää simmosse?”
“Mene mene ja miäleläs meneki.”
Unski kysäs pappukalt “Jokos Artturist on tullu täys nörtti seen tiatokones kans?”
“Juu, hää pela pasianssi sil. Hää o nii miälisäs, ku ei enä tart ite plarata korttipakka kropeloisil sormilas,
kone sekotta ja jakka häne pualestas.”
“Kyl kone paljo ihmise tyät helpottava” kihers Unski.
Mairen piha ol autoi täys ja piha ympärs ol laitettu ulkotuli. Unski varottel Kerttut “Älä men nii liki sitä
tervapatta, krekkalas syttyvä palama, ku tuul liahutta niit niin kovi.”
Maire tul ovel vasta ja häneläki ol jotta liahuvaist ylläs. Hää halas kaik viaras ja pappuk ol mörtteläs
“Kui tommone tapa o otettu, eik kunnon käsipäiv enä mikkä ol?”
Ku onnittelumalja ol juattu, nii Maire ilmot “Nää o sit mun viimese kekkerin täsä tuvas, mää muutan
kirkol kerrostalo. Mää pääti jo viime talve, et ny loppus tält flikat tää umphankes poksamine. Tänä
talve mää katon ikkunast ja vihelän vaa, ku toise pluukava piha.”
Tero hoksas, et täs o soviva sauma ja ot kitaras framil ja Kerttu kuulut “Lauletas Mairel Sä kasvoit
neito kaunoinen, kaikil o varmast sana pääsäs.”
Se men niinpal sutjakkast, ku ol oikke säestyski, et kaik tahtosiva vettä viäl sama syssy Kotimaani
ompi Suami.
Reinar innostus niin kovi, et hää kröhäs kurkkutas ja ehrot “Jos otetais viäl Villiruusu. Löyttyk simmone
Tero soittopelist.”
Tero tiäs jo vanhastas, et ku jotta ruveta yhres hoilottama, nii kyl joku ain Villiruusu tai Inarijärve ehrotta,
samal nuatil menevä on kump tahtos.
Maire ol jo nii otettu, et hää rupes niiskuttama. Hää töpöttel varovaste silmäalussias nestuukin kans ja
kysys “Eisunka mun ripsivärin ol poskil valunu?”
Pappuk ei meinanu usko korvias “Ripsiväri! Onk Maireki ruvenu töhrimä maali naamasas. Mihen tää
mailm oikke o menos!”
Unski kysäs “Onkos seurava juhla sit tuppantuliaise?”
“En tiär” vastas Maire “ei sin tämmöst konkkaronkka ainaka kerralas mahru. Enkä mää tiär mihe mää
kaikkie mööpelien kans jouru. Ei tää mittä helppo ol.”
Mantar
