Kulttuuri kukoistaa kesäisin; on näyttelyitä, kesäteattereita, festivaaleja ja vaikka mitä. Tapahtumat saavat ihmiset liikkeelle ja hyvän tuulisiksi.
Syksyllä kulttuuri kuitenkin useimmiten vaipuu jonkinlaiseen talvihorrokseen. Kesäteatterit ovat tyhjillään ja ihmiset tuppaavat myös jäämään kotiin. Se ei tarkoita, etteikö talvella olisi lainkaan mahdollisuutta nauttia kulttuurista. Huomattavasti vaikeampaa se on, mutta ei mahdotonta. Onneksi.
Se ei myöskään tarkoita, että ihmiset ehdoin tahdoin haluavat jäädä kotiin.
Se voi tarkoittaa, ettei mieleistä kulttuurikohdetta löydy. Se voi myös tarkoittaa, ettei esimerkiksi pienillä paikkakunnilla ole paljoa tapahtumia.
Talvella voimme lähteä elokuviin, mutta perniöläisillä lähimpään elokuvateatteriin on matkaa, joten tuleeko sinne lähdettyä?
Mutta miten kulttuuria saisi elävöitettyä talvikaudellakin?
Pimeän keskellä tarvitsisimme mahdollisimman paljon virkistäviä asioita elämäämme, kuten teatteria tai taidetta. Synkkyys vie meidät helposti mukanaan ja tarvetta valon ja ilon pilkahduksille varmasti on.
Onneksi meillä on talvellakin erilaisia kulttuuritapahtumia. Emme siis jää kulttuurin saralla aivan tyhjän päälle, vaikka talviunet painavatkin.
Tietysti lomat vievät kohti kesää. Sekä tekijöillä että katsojilla on lomien ohessa enemmän aikaa keskittyä taiteeseen ja rentoutumiseen. Ihan yhtä lailla, ellei jopa enemmän, arjen irtiotoille on tarvetta muinakin vuodenaikoina.
Ovatko suomalaiset vain tottuneet pimeään talveen, jolloin kulttuurikin nukkuu?
Toivottavasti ei.
Otetaan nyt kaikki irti ja nautitaan täysin rinnoin, kun näyttelyitä ja näytelmiä pursuaa joka suunnasta. Samalla jäämme seuraamaan talven kulttuuritilannetta.
