“Vähä sattenkuhja o ilmas, saa nährä, kummot meiti reissun onnistu” juttel Kerttu, ku he könkkäsivä bussipysäkil. Heiti miäles tek mennä Luannonsuajeluyhristykse järjestämäl retkel arboretumi, ku hee oliva kuullu, et se o hiano paik. Eppu ja Leila läksivä kans, ku heekki on kiinnostunei erikoisist puist.
Kyl vaa historiaki on miälenkiintost, ku sitä oikjal taval esitettä ja viäl paikan pääl.
Nuijasota o varmast ainoa sota, misä nykyste ihmiste miälest o jotta humoristist, see aja eläneil oliki sit vähemä hauska, pelkkä kurjut kurjuren pääl.
Entises Pohjan pitäjäs eläyrytti mones paikas Nuijasora aikassi tapahtumi. Suamalaiste asumukse oliva sillo kauhjoi mörski ja hee oliva iteki siivottoma ja synkjä näköst väkke. Paremp osase olivakki sitä miält, et noitti tommose ova.
Ku sotapäällikö Klaus Fleming sai Pohjas syränkohtaukse ja putos hevose seljäst, nii noituren tili seeki pistetti.Häne joukkos peljästysivä, et heitil kaikil käy samal taval ja heiti hommas tyssäs sihe. Fleming jäi simmose suuren kivejärkäle viäre ja pappilast saattin hänel kirstu. Häne vaimos Ebba Stenbok vartos hänt Perniös, mut siit tuliki vaa ruumi kuljettamine Turu linna.
Fleming kual huhtikuu 13 päiv ja häne vastustajas Kaarle-herttua kerkis Turkku vast syyskuus. Hää vaatis kumminki arku avattavaks, et hää näkke, et Fleming o varmast pois pelist. Se o ollu aikamoine näky. Kaarle ol kumminki karski miäs ja tukust Flemingi parrast ja sanos “Jos sää olsis henkis, nii sun pääs ei ols kovin kiine.”
Ebba Stenbok ol vastanu oikken tuinavast “Jos mun miähen olsis henkis, nii sää ei olsis siin isottelemas.”
See onki yks niit harvoi asjoi, ku Unskil on koulu historiantunnilt jääny miäle. Nyt tuntus oikke juhlaliselt olla seen kive viäres, mihe Fleming jäi.
Kaarle pääs sit aikanas kuninkaks. Kaik Kustaa Vaasan poja saiva vuarolas maista sitä herkku. Sillo ei Ruattin kuninkal ollu nii lokossi päivi ku nykyjäs. Nyt ei tart peljätä ku korkentas kruunu menettämist, enne ol vaaras koko pää.
Nuijasota saattin päätökse ja sit suunnistetti Karjalohjal arboretumi. Matka-aika Kerttu kerkis hunterama, et mitä noi tosi luantoihmise kuskava felisäs, ku heitil o repu pullolas.Onk heitil ain joku selviytymispaket repusas, et pärjä yä ylitte märjäs metäs, jos tartte.Kerttu kuvittel mitä heiti repusas voisis olla; joku verenpitävä kankas, minkä vois virittä kepi nokka teltaks ja makualune, puukko ja taskulamp, vesiputel ja näkkileippä, nii ja tulitikui tiätyst . Nuatio sytyttämine vanha, risusse arboretumi ei kyl ol kaikke järkevämp ajatus. Unski repus ei ollu ku sattevarjo ja hyttysöljy.
Sin puisto ol raivattu polui, mitä pitki ol hyvä kulkke. Ei ols uskonu, et siäl voi olla simmone ilmasto, et harvinaise puulaji oliva kasvane ja menestyne, joku iha jättiläiseks saakka. Se vaa harmi, ku ei kukka ol hoitanu ja kaik on päässy pahure halttu.
Kerttu suunnittel, et sin voisis palkata nuari tyättömi raivaushommis. Unski ol toist miält “Jos oteta ukko ku ukko ja anneta raivaussaha ja vesur kätte ja sanota, et ruppes painama siit vaa, nii kyl siin menevä niverävaahtera ja punatamme ja paperkoivu see siljän tiä.”
Vet rupes lappama vähä reilumi. Ku mettä kostus, nii sammako rupesiva loikkama oikke nuarure innol. Kerttu o ain vähä kammonu noit limassi hyppävi klöntei, mut luantomiäs innostus. Hää meinas, et tämmöses paikas voisis elä viitasammak ja se o hänelt viäl näkemät, täytty tarkista mitä laji ne ova.
Hää syäksys pöksylahke märkänä konnien peräs, mut ei simmost liukast konna nii helppo ol paljankässi kiine saara.
Eppu o nuarure hommisas tottunu ottama toiselaissi konni kiine ja hää ol kans henkes mukan ja ehrot “Älä sää hyppä sillon ku konna hyppä, hyppä sää sillon ku konna istu.”
Isoma konna vetivä niin pitki loikki, ettei luantomiäs pärjäny siin leikis, mut yhren piänemä hää sai jallitetuks. Konna klukkas häne kourasas, ku hää tarkast see varppa, Nee oliva iha tavalise ja konnanpoik pääs takas kaveries kans loikkama.
Ols ollu kiva katto, kummot luantomiäs ols reakoinu, jos sil konnal ols ollu erilaise varppa. Olsik hänel tullu kova kiusaus sujautta se hiljaksi reppusas, et ols saanu viäl koto tutki. Tuski sentä, kyl neekki limase klönti rauhotetui ova.
Metäs kulkemise jälkke syättin kylpylähotellis ja viäl ol Fiskarssi nähtävyyre kattomat.Kaik oliva niin tyytyväissi reissusas, et tuumatti, näit täytty saara lissä.
Mantar
